Suomen ei kannata asettua Natossa automaattisesti mallioppilaan rooliin
Nato-Suomi on eurooppalaisessa mittakaavassa sotilaallinen suurvalta strategisesti tärkeällä alueella.
Suomen Nato-jäsenyys on paperilla enää sinettiä vaille valmis. Puuttuvat ratifioinnit Unkarilta ja Turkilta eivät ole estäneet Suomea muuttumasta hiljalleen sotilaallisesti liittoutuneeksi maaksi.
Naton ja sen suurten jäsenmaiden suunnalta on kuultu, miten liittokunta tulisi jo nyt tarvittaessa Suomen tueksi. Lisäksi olemme mukana Naton jäsenmaille tarkoitetussa puolustuspoliittisessa suunnittelussa.
Lopullisesti Suomi kytkeytyy osaksi Naton yhteistä puolustusta vasta kun se on täysjäsen. Kyse ei kuitenkaan ole erityisen monimutkaisesta prosessista. Vuonna 1994 alkaneen Nato-kumppanuutensa seurauksena Suomi on jo nyt sotilaallisesti yhteensopiva liittokunnan kanssa. Sama pätee puolustusvoimien keskeisimpiin asejärjestelmiin.
Suurin jäsenyyden myötä Suomea koskettava muutos ei olekaan sotilaallinen vaan turvallisuuspoliittinen. Toistaiseksi Suomessa on korostettu, miten vähän jäsenyys muuttaa turvallisuuspolitiikkaa. Muutos on kuitenkin selkeä verrattuna aikaan, jolloin Suomi oli Naton kumppani. Jatkossa Suomi ei päätä yksin turvallisuuspolitiikkaansa sisällöstä tai narratiivista, vaan ne sulautetaan osaksi Naton toimintaa.
