Soten rakenneuudistus jäi kesken
Sote-uudistus epäonnistui kuntien osalta poliittisista syistä. Kuntarakenteeseen ei koskettu, vaikka puolet kuntien tehtävistä vietiin.
Mitä tehokkaammin tehdään, sitä enemmän saadaan aikaan, tai säästetään. Hallitusneuvottelujen sote-pöydässä pyrittiin säästämään miljardi ottamalla laajaan käyttöön digipalvelut ja ”parhaat käy-tänteet”.
Ongelmana on, että vanhan järjestelmän perintönä sote-alueilla on jo miljardin euron rahoitusvaje. Säästämällä halvoista peruspalveluistaan kunnat suorastaan tukkivat kalliit sairaalat. Uudet käytännöt vaativat kuitenkin aikaa ja rahaa.
Vielä sote-uudistusta valmisteltaessa Petteri Orpo (kok) piti hyvinvointialueiden muodostamista pelkkänä lisäbyrokratiana. Tosiasia kuitenkin on, että saattamalla kaikki sote-resurssit saman päätöksentekijän ohjattaviksi luotiin ylipäätään mahdollisuudet sekä parempiin tuloksiin että säästöihin.
Hyvinvointialueiden lukumäärä ei ole olennainen ongelma. Sen sijaan ennalleen jätetty kuntarakenne muodostaa lisäbyrokratian, jonka ongelmat jatkuvat. Kuntien väestö- ja veropohjat eriytyvät edelleen, ja pienillä kunnilla on edessä erilaisia yhteistyömuotoja, veronkorotuksia ja jopa kuntaliitoksia. Opetustoimi on ehkä siirrettävä hyvinvointialueille.