Sote-palvelut voitaisiin hoitaa myös vahvoilla kunnilla

Sanna Marinin (sd) hallitus on lopultakin toteuttamassa K. J. Ståhlbergin vuoden 1919 hallitusmuotoon kirjoittaman säädöksen asukkaiden itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla. Maakunnat ovat tosin nyt muuttuneet hyvinvointialueiksi. Jos vuoden 1930 lainvalmistelukunnan ehdotus olisi toteutunut, meillä olisi jo kauan ollut vahvemmat hartiat sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Demokratia on hämmästyttävän hidas silloin, kun uudistus koskee poliitikkoja itseään. Pohjimmiltaan on kyse päättäjän samaistumisesta omaan organisaatioon, tiedon puutteesta ja tuntemattoman pelosta, vallanhalusta, viroista ja luottamustoimista. Organisaatiot pyrkivät turvaamaan olemassaolonsa vielä senkin jälkeen, kun ne ovat käyneet tarpeettomiksi tai tehottomiksi. Oma ja organisaation etu syrjäyttävät asukkaiden edun.

Kuntien lisäksi omakohtaisuuden ongelma koskee myös eduskuntaa, sillä kansanedustajista 171 on kunnanvaltuutettuja. Valtuustojäsenyys ei aiheuta jääviyttä perustuslakivaliokunnassakaan. Lainsäätäjistä koostuva perustuslain tulkitsija on erikoisuus koko Euroopassa. On selvää, että omat kokemukset vaikuttavat myös lausuntopyyntöihin ja niiden arviointiin.