Suomen pitää varautua paremmin fossiilittomaan talouteen

Vuosikymmenien ajan on tiedetty, että hiileen, öljyyn ja kaasuun nojanneesta fossiilisesta energiajärjestelmästä on ennen pitkää siirryttävä pääosin fossiilittomaan energiajärjestelmään. Siirtymä on kuitenkin ollut hidasta.

Nyt tilanne on muuttumassa. Laajeneva sarjavalmistus tekee fossiilittomista tekniikoista jatkuvasti edullisempia, ja kysynnän kasvu kiihdyttää sarjavalmistusta. Saatammekin vapautua fossiilisista polttoaineista yllättävän nopeasti.

Positiivinen kierre yllättää toistuvasti jopa asiantuntijat. Esimerkiksi kansainvälisen energiajärjestön IEA:n lokakuussa 2023 julkaisema tuorein vuosikatsaus päivitti ennusteita sähköautojen myynnistä 20 prosenttia ja aurinkopaneelien tuotannosta peräti 69 prosenttia ylöspäin edelliseen vuoteen verrattuna.

Ennakoitua nopeampi siirtymä olisi eduksi niin maapallolle kuin Suomelle. Se voi kuitenkin johtaa uudenlaisiin ongelmiin.

Suomen tulisikin varautua nykyistä paremmin siihen, että siirtymä etenee suhteellisen nopeina, aaltomaisina vihreinä humahduksina.

On mahdotonta ennustaa tarkasti, miten ja milloin muutos yllättää. Siksi varautumisen pitää perustua mukautuvaan suunnitteluun, julkisen talouden ohjauksen tavoin.

Näin voidaan välttää ikäviä yllätyksiä, joista turpeen tuotannon hallitsematon alasajo on esimerkki.

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnitelmia päivitetään vuosittain kehysriihissä. Nämä säännölliset menettelyt luovat puitteet reagoinnille, jota tarvitaan, kun talouden suhdanteita on mahdoton ennustaa tarkasti. Myös fossiilittomaan talouteen tapahtuvaan siirtymään olisi varauduttava päivittämällä ennusteita ja suunnitelmia jatkuvasti.

Nykyisin mikään taho ei hallitse siirtymän kokonaisuutta.

Julkisen talouden suunnittelussa keskeinen rooli on ministeriöiden ja virastojen taloushallinnon asiantuntijoilla. Heillä ei kuitenkaan ole riittävää aikaa siirtymän suunnitteluun, eikä se ole heidän ydinosaamistaan.

Siirtymän suunnitteluun tulisikin asettaa oma vastuutaho, jolla olisi riittävästi osaamista myös muiden viranomaisten sekä elinkeinoelämän tukemiseen. Suunnittelu edellyttäisi niin tilannekuvan päivittämistä kuin ratkaisuvaihtoehtojen esittämistä.

Julkista hallintoa tarvitaan erityisesti koordinaatioon, jolla poistetaan yksityisten investointien pullonkauloja. Se vaatii lupaprossien sujuvoittamista, kannustimia ja välttämättömien investointien rahoituksen varmistamista.

Samaan aikaan on huomioitava ihmisten ja alueiden tarpeet, jotta siirtymä voi olla oikeudenmukainen. Nopeissa humahduksissa tai yllättävissä kriiseissä ratkaisujen pitäisi olla jo etukäteen valmiina, jotta julkisia varoja voidaan käyttää tehokkaasti. Sähkön hinnan nousu viime vuonna oli tästä hyvä esimerkki.

Tukimekanismeja ja askeleita eteenpäin pitää siksi suunnitella etukäteen. Tämä on tärkeää etenkin niille, joita muutos koskettaa eniten. Samalla on arvioitava, miten kustannukset jaetaan reilusti.

Siirtymissä on aina sekä voittajia että häviäjiä. Kaikkien pitäminen mukana vaatii varautumista. 

Kirjoittaja on filosofian tohtori, diplomi-insinööri ja oikeudenmukaisen kestävän siirtymän asiantuntija Kalevi Sorsa -säätiössä.