Median Venäjä-suhdetta olisi syytä tutkia

Tavoitteena pitäisi olla kiihkoton ja huolellinen analyysi median suhteesta Venäjään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
petteri pietikäinen

Helmikuun 24. päivä 2022 oli vedenjakaja suomalaisten suhtautumisessa Natoon – ja Venäjään. Ukrainan sodan alusta tähän päivään on mediassa puitu eturivin poliitikkojemme takavuosina ja -kuukausina esittämiä käsityksiä Suomen ja Venäjän suhteista ja naapurimaamme tilanteesta laajemmin. Ei lienee liioiteltua väittää, että julkinen keskustelu Venäjästä on viimeisen vajaan puolen vuoden ajan ollut kriittisempää kuin kertaakaan sitten Moskovan välirauhan solmimisen syyskuussa 1944.

Neljännen valtiomahdin eli median oma suhde Venäjään on sen sijaan jäänyt varsin vähälle huomiolle. Koska median­ rooli julkisen keskustelun luojana ja säätelijänä on olennaisen tärkeä kansalaisyhteiskunnalle, olisi syytä selvittää sitä, mitä ja miten media on raportoinut Venäjästä ja miten Suomen ja Venäjän suhteita on kuvattu Neuvostoliiton hajoamisesta tähän päivään.

Erityisen kiinnostava kysymys on, jatkoiko suomalainen media erityisesti 1970-luvun aikana sisäistetyllä suomettumisen ja siitä seuranneen itsesensuurin tiellä.