Luonnon köyhtyminen uhkaa Suomen kehityspolitiikalle asetettuja tavoitteita

Köyhyyden vähentäminen ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen uhkaavat vaikeutua, kirjoittavat Anne Tarvainen ja Salla Rantala.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Anne Tarvainen Salla Rantala
Suomen Kuvalehti

Viime vuosikymmeninä moni kestävän kehityksen mittari on kääntynyt hyvään suuntaan. Luonnon hyvinvointia kuvaavat käyrät ovat kuitenkin edelleen laskussa. Hallitustenvälinen luontopaneeli (IPBES) on arvioinut, että miljoonaa kasvi- ja eläinlajia uhkaa sukupuutto. Tämä on ongelma myös ihmisten kannalta, sillä hyvinvoiva luonto on kestävän kehityksen ja näin ollen ihmisen hyvinvoinnin peruspilari.

Viime vuonna julkaistun YK:n raportin mukaan luonnon köyhtyminen voi estää kestävän kehityksen. Ruokaturva, puhdas vesi, ilmasto ja ihmisten terveys ovat uhattuina luonnon köyhtyessä. Viimeistään koronakriisi on kohdistanut huomion elinympäristöjen tuhoutumisen, monimuotoisuuden heikkenemisen ja eläinperäisten pandemioiden väliseen yhteyteen.

Aivan kuten ilmastokriisi, myös luonnon köyhtyminen vaikuttaa voimakkaimmin kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin, joiden päivittäinen toimeentulo riippuu usein suoraan luonnonvaroista. Luonnon köyhtyminen voi siis tarkoittaa, että Suomen kehityspolitiikan keskeiset tavoitteet – esimerkiksi köyhyyden vähentäminen ja tyttöjen oikeudet – karkaavat yhä kauemmaksi.