Avoin kanssakäyminen Venäjän tiede- ja taidealan kanssa voisi vahvistaa Putinin vastavoimia

Avoin kanssakäyminen Venäjän tiede- ja taidealan kanssa voisi vahvistaa Putinin vastavoimia.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
rosa liksom anita seppä

Venäjän barbaaristen sotatoimien jyrkkä tuomitseminen Ukrainassa on ollut viime kuukausina ehdottoman tärkeää ja lännen vasta­toimet ovat myös yhdistäneet eripuraisia EU-maita. Toinen, huomattavasti monimutkaisempi kysymys on, onko Venäjän monenkirjavan kansan ja kulttuurin täydellinen eristäminen tiede- ja kulttuuriyhteistyöstä oikea ratkaisu.

Venäjästä puhuttaessa on tärkeää tehdä erottelu ”hakkaaja-Putinia” tukevan kansanosan ja muun Venäjän välillä. Putinin kleptokraattinen diktatuuri edistää ikiaikaisille konservatiivisille arvoille perustuvaa suurvalta-ajattelua ja luonnollista oikeutta liittää väkisin Venäjään sen entiset alusmaat. Ne, jotka eivät tottele, vaiennetaan väkivaltaisesti.

Voimistuvien sanktioiden keskellä pohditaan kuitenkin huolestuttavan vähän sitä, millaisia vaihtoehtoja rakentaa identiteettiä ja kulttuuria me jätämme niille Venäjällä asuville ihmisille, jotka eivät kannata totalitarismia, vaan haaveilevat demokratiasta.

Aleksanteri-instituutin tutkija Jouko Nikula totesi blogikirjoituksessaan 4.4.2022, että laajenevien sanktiotoimien seurauksena venäläisillä tutkijoilla ja taiteilijoilla on tällä hetkellä kaksinkertainen suukapula, joka ”työntää heidät yhä syvemmälle hiljaisuuteen ja marginaaliin, ilman ääntä ja vaikutusmahdollisuuksia”. Kriittinen kysymys kuuluu: Millaisia voimia tämä kehitys ruokkii Venäjällä – ja miten tieteellisen, taiteellisen ja kulttuurillisen dialogin katkaiseminen vaikuttaa pidemmällä aikavälillä meihin?