Kirjakulttuuria ja digimaailmaa ei pidä asettaa vastakkain

Digiaikana pitää hallita sekä syvälukeminen että vilkaisuviestintä.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Ritva-Sini Merilampi
Suomen Kuvalehti

Lukutaidosta tai sen hiipumisesta on viime aikoina keskusteltu aktiivisesti, mutta paikallaan junnaten. Liian usein asetetaan vastakkain kirjakulttuuri ja digimaailma, ikään kuin ne olisivat toisistaan riippumattomia.

Perinteisen kirjan ja lukutaidon puolustajat vetoavat perustellusti suomalaisen sivistysihanteen vaalimiseen. Mutta samalla termiä lukutaito on käytetty harhaanjohtavasti. Sitä voidaan pitää jopa jonkinlaisena käännösvirheenä; käsite literacy on merkityksessään laaja. Se käsittää luku-, kirjoitus- ja laskutaidon sekä yleisemmin tiedon, oppimisen ja kulttuurin hallinnan, sanalla sanoen yleissivistyksen.

Kirjallisuudentutkija Maryanne Wolfin mukaan kirjojen lukemisen on osoitettu tukevan kielen kehitystä. Pitkien tekstien lukeminen kehittää pitkäkestoista muistia ja pitkäjännitteisyyttä. Hän esittääkin, että otetaan digiajan tavoitteeksi kaksoislukutaito (biliteracy) kaksikielisyyden tapaan. Silloin osaamme sekä syvälukemisen että vilkaisuviestinnän.

Wolf ehdottaa infoähky-termin sijaan termiä infolumivyöry, jonka hallitsemiseksi tarvitaan kognitiivista kärsivällisyyttä ja syvälukemisen taitoa. Syvälukemisessa on aina kyse yhdistämisestä: aikaisemman tiedon yhdistämisestä lukemiseen, lukemisen yhdistämisestä tunteeseen, tunteen liittämisestä ajatteluun ja ajattelumme yhteyksistä elämäämme.