Pölypunkin paluu

Pakina: Vuodevaatteissa kuhiseva laji vaikuttaa kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja koko yhteiskuntaan.

Profiilikuva
hyönteiset
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Hyönteismaailmassa käy kauhea kuhina. Se alkoi kai vuonna 2008, kun tutkijat ilmoittivat, että pölypunkkeja ei oikeastaan ole olemassa. Ne eivät viihdy nykyajan kuivissa kuiduissa ja hygieenisissä makuuhuoneissa. Pölypunkin sijan maailmankaikkeudessa valloitti kahta kauheampi peto, puutiainen.

Pölypunkkien sukupuuton jälkeen kerrottiin, että mehiläiset katoavat maailmasta tuota pikaa. Samoihin aikoihin annettiin ihmisille lupa syödä hyönteisiä. Tästä hullutuksesta ehti tulla jo melkoinen muoti, kunnes julkaistiin taas uusi kohu-uutinen: syömättäkin hyönteiset vähenevät sellaista vauhtia, ettei sadan vuoden kuluttua ole jäljellä ainuttakaan ötökkää. Tuo uutinen taidettiin peruakin saman tien, mutta uutta kohua tuli heti lisää. Nyt ilmoitetaan, että kymmenvuotisen sukupuuton jälkeen pölypunkkeja taas löytyy, tosin aika harvakseltaan.

Punkin paluu on paljon kokoaan suurempi tapahtuma, sillä se vaikuttaa kulttuuriimme, politiikkaan, talouteen ja koko yhteiskuntaan. Punkki lisää tasa-arvoa, tai oikeastaan palauttaa sitä. Iankaikkisesti naisväki on kerran viikossa ajanut miehensä ulos pyryyn ja pakkaseen pieksämään viattomia vuodevaatteita sillä verukkeella, että niissä kuhisee pölypunkkeja. Niinä vuosina, joina noita otuksia ei ollut, ei ollut myöskään luontaista purkautumiskanavaa toksiselle maskuliinisuudelle. Miehet löhöivät, lihoivat ja luulivat olevansa jotain. Perherauha katosi ja kansanterveys romahti. Nyt ne voivat taas kohentua, kun viikoittaiset patjanpieksäjäiset palaavat. Samalla kohentuu talouselämä, koska ulos tyynytalkoisiin lähtenyt miesväki saattaa piipahtaa parille kaljalle lähibaariin.

Pölypunkin vaikutus politiikkaan on hieman välillinen, muttei mahdoton. Mistäpä luulette mallin löytyneen siihen ns. kirkkoveneeseen, joka on maailman sivu kuulunut jokaisten vaalien suosikkeihin? Niinpä, pölypunkista tietenkin, tuosta kahdeksanjalkaisesta ystävästämme, joka varsinkin väärinpäin käännettynä hämmästyttävästi muistuttaa kirkkovenettä. Poissa ollessaan se on uhannut jäädä kilpailijoiden, kuten Aku Ankan ja Börje Börgelssonin jalkoihin, mutta kuinkahan käynee nyt seuraavissa vaaleissa, kun pölypunkki on palannut silmiemme eteen muistuttamaan politiikan olemuksesta ja elämän tosiasioista.