Sankarieläimiä
Pakina: Suomalaista eivät saa torille verot tai vaalit. Tarvitaan sankarieläin, kirjoittaa Jukka Ukkola.
Suomalaisia ei saada onnesta sekaisin hallitusneuvotteluilla, ei veronalennuksilla eikä veronkorotuksilla, ei edes eurovaaleilla.
Ei, suomalaiset tulvivat toreille vasta kun on voitettu jonkin urheilulajin maailmanmestaruus, vaikka se tapahtumana olisi paljon vähäisempi kuin Suomen tai Euroopan kohtalon ratkaiseminen moneksi vuodeksi eteenpäin.
Mikä sitten erottaa urheilun ja muut tapahtumat toisistaan? Kyllä se on sankarieläin, laajasti käsitettynä. Urheilujuhlissa sellainen yleensä on, politiikassa ei. Mahdollisia sankarielukoita ovat Leijonat, Naisleijonat (jostain syystä eivät Naarasleijonat), Huuhkajat, Susijengi, Jalopeurat ja Helmipöllöt eli Helmarit sekä tietysti Mörkö, jos se nyt elukaksi lasketaan. Vanhemmasta urheiluhistoriasta muistamme ainakin Röytän Karhun, Peräseinäjoen Suden, Susi-Kallen, Tainionkosken Sfinksin ja Kosovon Härän.
Poliitikkojen joukoissa moisia maskotteja on harvassa. Ehkä juuri siksi poliitikkoja myös juhlitaan harvoin. Ei kansa jaksa vauhkoontua suurestakaan johtajasta, jos tämän nimi on tylsästi Juha Sipilä tai Antti Rinne. Rinne on tosin joskus verrannut itseään Jogi-karhuun, mutta ei siitä kukaan riemastu, kun ei edes muista.
