Poliitikkojen, yritysjohtajien ja toimittajien uussuomettumista olisi syytä tutkia
Olisi tärkeää selvittää, oliko Suomessa vielä 2020-luvun alussa niin sinisilmäisiä päättäjiä, että he eivät nähneet mitään ongelmia yhteistyössä venäläisten kanssa.
Ukrainan sodan myötä tehdyt poliittiset päätökset, joista keskeisimmät ovat Nato-jäsenyyden hakeminen, raja-aidan rakentaminen itärajalle sekä keskustelun avaaminen venäläisten omistuksista Suomessa ovat osoitus kokonaan uuden aikakauden alkamisesta sodanjälkeisessä poliittisessa kulttuurissamme.
Samalla kun suhtautuminen Venäjään on muuttunut, on syytä yrittää avata vielä kerran keskustelu suomettumisajasta. Saksan ja Etelä-Afrikan yritykset selvittää vaikeaa historiaansa ovat kaikkien tiedossa, joten soisi, että meilläkin vielä kerran yritettäisiin käydä läpi historiamme vaikeat poliittiset vuodet.
Suomettumisvuosien ohessa olisi tärkeää tutkia myös 1990-luvun ja 2000-luvun alun poliitikkojen ja yritysjohtajien toimintaa sekä toimittajien suhtautumista Venäjään. Tuolloinhan yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä muokattiin niin, että Venäjän kriittinen arviointi käännettiin epämääräiseksi ”russofobiaksi” ja samalla estettiin asial- linen keskustelu Venäjän tarkoitusperistä ja itse asiassa koko venäläisen yhteiskunnan toimintatavoista.
