Pohjolan liittoutumattomat pohtivat turvaansa
Suomen ja Ruotsin kohtalot liittyvät lujasti toisiinsa. Mutta liittyvätkö ne myös Natoon? kirjoittaa Anna-Lena Laurén.
Pari viikkoa sitten kävin Ruotsin suurimmassa poliittisessa tapahtumassa Almedalenissa puhumassa Venäjästä. Kävi ilmi, että yleisö oli vähintään yhtä kiinnostunut Suomesta ja Suomen suhteista Venäjään.
Suomen ulkoasiainministeriö oli edellisenä päivänä ilmoittanut, että EU:n sanktiolistalla olevat venäläiset edustajat eivät saaneet poikkeuslupaa osallistua Etyj-kokoukseen Helsingissä. Ruotsalaiset olivat innoissaan. Onko Suomen tunnetusti pragmaattinen suhtautuminen Venäjään muuttunut?
Jo viime vuonna Ruotsissa ihailtiin presidentti Sauli Niinistön suoraa puhetta Venäjästä Sälenin turvallisuuskonferenssissa. Häntä pidettiin totuuden torvena, joka uskaltaa sanoa asiat paljon suoremmin kuin Ruotsissa sanotaan. Niinistö itse asiassa puhui varsin epädramaattiseen sävyyn verrattuna Ruotsissa vallitsevaan Venäjää koskevaan keskusteluilmapiiriin. Mutta ruotsalaisten mielestä kuuluu asiaan, että suomalainen johtaja ilmaisee itseään niukkasanaisesti.
Ruotsissa on erityisesti pantu merkille Suomen presidentin suhtautuminen Natoon. Niinistö ei tosin aja Naton jäsenyyttä mutta hän ei myöskään sulje sitä pois. Tämä käsitys vahvistui presidentin Dagens Nyheterille helmikuussa antamassa isossa haastattelussa.
