Pitäisikö itäraja linnoittaa?
Linnoittaminen viestisi päättäväisyydestä puolustautua. Se saattaisi myös tukea kärvistelevää rakennusalaa erityisesti Itä-Suomessa.
Kiinnitin kesällä isoisäni Veikon albumissa huomiota ryhmäkuvaan, jossa hän ja joukko Äystönkylän miehiä poseerasi vakavina.
Kuva oli otettu kesällä 1939 Kannaksen vapaaehtoisten linnoitustöiden aikaan. Veikko oli yksi kymmenistätuhansista suomalaisista, jotka uhkaavan maailmantilanteen myötä halusivat toimia itärajan turvaamiseksi. Heidän vaistonsa osui oikeaan.
Mielikuvatasolla linnoittaminen eli omia sotilaita ja kalustoa suojaavien rakenteiden sekä vastustajaa haittaavien esteiden rakentaminen on lähinnä historiaa. Paikallaan pysyvät juoksuhaudat ja korsut kuuluvat maailmansotien kuvastoon. Nykysodan piti olla liikkuvaa ja teknologista. Pysyvät rakenteet olisivat helppo maali ja ne voitaisiin myös kiertää.
Tosiasiassa linnoittamisen merkitys ei missään vaiheessa kadonnut, vaikka se kylmän sodan jälkeisessä maailmassa painuikin taka-alalle. Linnoittamiseen varauduttiin myös Suomessa, vaikka siihen ryhtyminen näytti hyvin kaukaiselta.
