Tehoa tohtoriopintoihin
Väitöskirjaa ei kannata tehdä siten kuin sen itse aikoinaan tein, vaan siten kuin nyt neuvon, kirjoittaa professori Tapio Määttä.
3
MIN
Olin väitellessäni vuonna 1999 toinen Helsingin yliopistosta oikeustieteen tohtoriksi väitellyt, joka ei ensin ollut suorittanut lisensiaatintutkintoa. Jotkut oikeustieteilijät pitivät tuolloin ongelmallisena sitä, että joku voisi väitellä suoraan maisterina.
Väitöskirjassani on 589 sivua, aika tavanomainen laajuus tuohon aikaan. Nykyisin oltaisiin sitä mieltä, että aihe on ihan liian laaja.
Kun ohjasin professorina ensimmäisen väitöskirjani, se oli oikeustieteessä tuolloin poikkeuksellinen artikkeliväitöskirja. Väittelijä joutui perustelemaan väitöskirjassaan erikseen, miksi hän tekee väitöskirjan artikkelimuotoisena eikä perinteisenä monografiana. Nykyisin se on tavanomaista kaikilla aloilla.
