Kuvat, jotka eivät miellytä

Kolumni: Tuttujen kuvien analyyttinen tarkastelu voi olla epämiellyttävää, mutta tarpeellista, kirjoittaa Hanna Weselius.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Hanna Weselius
Kirjoittaja on kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen ylipistonlehtori.

Pelkään pahoin, että se kuva syöpyi syvälle verkkokalvoilleni ja muistoihini: poliisin polven alta pilkottava George Floydin pää on värjätty kirkkaan vaaleanpunaiseksi. Kuvaan on lisätty teksti ”Pink Floyd” – ikään kuin entinen progebändi jotenkin liittyisi tähän tai kuvan ja tekstin yhdistelmässä olisi jotain oivaltavaa ja vitsikästä.

No, ei ole. Ainoa asia, jonka kansanedustaja Ano Turtiaisen kesäkuun alussa jakama meemi hyvin kiteyttää, on pahuus, joka ihmisessä on ja joka onnettomissa olosuhteissa voi päästä valloilleen. Näin meemin kerran eikä sitä tarvitse vilkaista toista kertaa. Sen muistaa kyllä.

Kipeää katsottavaa on myös se 8 minuuttia ja 45 sekuntia pitkä video, jonka aikana George Floyd lakkaa hengittämästä. Moni on pakottanut itsensä katsomaan sen kokonaan. Onhan edes katsottava niitä asioita, jotka joku toinen joutuu kokemaan.

Videosta itsestään on vaikea olla mitään mieltä, koska sen todistusarvo on niin raskas. Ihmisen kuoleman dokumentoivaa videota ei voi kyseenalaistaa eikä arvottaa kuvana.