Mikä ihme juttu tää on?

”Et kai aio sitten kirjoittaa Aamulehdessä samalla tavalla kuin Aviisissa?” kysyi tuleva pomoni työhaastattelussa, jonka seurauksena minut palkattiin maakuntalehden kulttuuritoimitukseen paikallisen ylioppilaslehden toimituksesta. ”En tietenkään käyttäisi yhtä paljon voimasanoja”, muistelen vastanneeni.

Kysymys oli hassu.

Oli päivänselvää, että opiskelijalehteen ja sanomalehteen kirjoitetaan eri rekisterissä.

Ylioppilaslehtien olemukseen on aina kuulunut anarkistinen räiskiminen ja kokeellinen keppostelu. Niissä voi tehdä journalismia, joka ei missään muualla menisi läpi. Tämän mahdollistaa paitsi perinne myös jatkuva kulttuurinen sopimus kohderyhmän kanssa.