Palveluille hintalaput: Mihin verotuloja todella käytetään?

Profiilikuva
kunnallisvero
Teksti
Katri Merikallio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Kyselin 9-luokkalaiselta tyttäreltäni yhteiskuntaoppia, teksti käsitteli veroja. Pohdimme, mihin verotuloja käytetään. Tyttäreni hämmästyi kun kuuli että jokainen hänen koulupäivänsä maksaa 47 euroa.

Laskimme että hänen luokkansa opettaminen maksaa 1 034 euroa päivässä. Mietimme, että se on paljon rahaa, mutta hintansa väärti.

Pari päivää aikaisemmin kävin terveyskeskuksessa nuoremman lapseni kanssa. En silloin miettinyt, että käynti maksaa kotikaupungilleni 145 euroa. Eivätkä sitä varmaan pohtineet ne kahdeksan eläkeläisrouvaakaan, jotka viettivät odotusaikaansa iloisesti rupatellen.

Entä päiväkodissa, jossa hyvinvoivat vanhemmat tuovat säännönmukaisesti lapsensa kokopäivähoitoon, vaikka äiti on kotona.

Tiedän että elämä vauvan kanssa on työlästä, mutta miksi isompien lasten pitää olla hoidossa koko päivän? Tietävätkö vanhemmat, että päivähoitoa maksaa keskimäärin 950 euroa kuussa, vaikka me maksamme siitä vain 230 euroa.

Älkää ymmärtäkö väärin. En suinkaan ole niitä jotka vastustavat veroja tai ajaisivat vanhukset ja lapset pakkaseen, aivan päin vastoin – minusta meillä helsinkiläisillä on varaa myös korottaa kunnallisveroa. Mutta rahat pitäisi kohdistaa sinne missä tarve on suurin.

Emmekä me keskiluokkaiset terveet ihmiset välttämättä ole niitä ensisijaisia tuen tarvitsijoita.

Puhuttaessa veroista tai sosiaalituesta me keskiluokka hyväksymme kyselemättä kaikki ne etuisuudet, joita yhteiskunta antaa niin terveydenhuollossa, koulutuksessa kuin lastenhoidossakin. Puhumattakaan, että koskaan ihmettelisimme ooppera- tai teatterilipun hintaa, joka subventoitunakin on sosiaalitukea tai työttömyyskorvausta ”nauttivan” ulottumattomissa.

Jos kaupungin pitää valita tarjoaako se päiväkodissa kokopäiväpaikan kotona olevan äidin lapselle vai käytetäänkö sama raha syrjäytymisuhassa elävän lapsen ennaltaehkäisevään lastensuojeluun, pitäisi minusta vastauksen olla selvä. Nyt se raha otetaan pois juuri niiltä kaikkein haavoittuvimmilta.

Palvelujen hintalaput eivät suinkaan ajaa yhteiskuntaa talousajattelun ylivaltaan vaan ehkä päin vastoin – hintatietoisuus voisi hyvinkin vaientaa kitinää liian korkeista veroista.