Pakolaiskriisi: Jordania opettaa, että luottamus on hyvä asia – etenkin molemminpuolinen luottamus

NÄKÖKULMA: Jordania kantaa käsittämättömän suuren osan vastuusta lähialueen pakolaisista, kirjoittaa Hanna Ojanen.

Profiilikuva
Jordania
Teksti
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kartan edessä viittilöivä poliisi on kerrassaan rehellisen ja luotettavan näköinen. Menisin ilman muuta kertomaan hänelle pyörävarkaudesta, voisinpa tohtia kertoa jopa kotiongelmista. Mutta olenkin suomalainen ja synnynnäinen luottamukseni poliisiin on jonkinlainen kulttuurinen erikoisuus.

Tämä poliisi kertoo, että aikaa on kyllä mennyt asukkaiden luottamuksen voittamiseen. Siinä on pitänyt jalkautua aseettomana – niin näyttää tosiaan olevan – kaduille ja kouluihin, koteihinkin. On pitänyt puhua paljon ja saada puolelleen ihmisiä, joiden käsitys poliisista ei ole ollut ollenkaan hyvä.

Olot ovat täällä muutenkin erikoiset. Ollaan Jordaniassa, al-Za’atarin suurella pakolaisleirillä lähellä Syyrian rajaa. Leiri on ollut olemassa jo neljä vuotta ja siellä asuu lähes 80 000 ihmistä. Leiriä muokataan pikkuhiljaa yhä enemmän kaupunkia muistuttavaksi. Tekeillä ovat vesi- ja viemäriputket. Asukkaiden mieli tekee takaisin kotiin, mutta edessä voi vielä olla pitkä odotus. Poliisiinkin alkaa ehkä tottua, niin ettei ainakaan pelkää ja väistä kun sellaisen näkee.

 

Ammanin keskustassa ajamme toisenlaisen leirin läpi. Se on oikeastaan kuin kaupunginosa, taloja ja katuja siinä missä muuallakin, kauppoja ja koteja. Mutta alun perin tämäkin oli leiri, telttaleiri, perustettu 1948 kaupungin ulkopuolelle palestiinalaispakolaisia varten. Nyt täällä asuvilla on Jordanian kansalaisuus, mutta he pysyvät leirillä säilyttääkseen paluuoikeutensa. Kaupunki on ajan myötä kasvanut ensin leiriin kiinni, sitten sen ohi.