Ystäleitä
Äärimmäisen hillitty ystävyyden muoto tuottaa iloa saajalle ja antajalle juuri sopivasti, Jukka Ukkola kirjoittaa pakinassaan.
2
MIN
Ystävänpäivä, 14. helmikuuta, on ulkomailta Suomeenkin pesiytynyt kiusallinen juhla, jolloin pitäisi olla lähimmäisille ystävällinen, jopa rakastettava. Ei kuitenkaan tarvitse villiintyä lähettelemään kortteja, sydämenkuvia ja suklaarasioita – tahi peräti halailemaan, pussailemaan ja niin edelleen. Ei, sillä nykymaailmassa on hillitympiäkin ystävyyden muotoja, ystäleitä, jotka tuottavat iloa sekä saajalle että antajalle sopivasti, mutta eivät liikaa.
Otetaan esimerkiksi arkipäiväinen tilanne: ostosten, taksimatkan, ravintolalaskun tai minkä tahansa maksaminen pankkikortilla. Kun maksupääte on hyväksynyt maksun, laskuttaja kysyy: ”Kuittia?” Jos ja kun asiakas vastaa: ”En tarvi”, laskuttaja ilahtuu silmin nähden. Hän saattaa jopa hymyillä ja joka tapauksessa sanoo: ”Kiitos!”
Kokeilkaa vaikka, näin käy aina, mutta miksi joku ilahtuu siitä, ettei tarvitse antaa kuittia? Siksikö, että on helpompi kiertää veroja, kun ei tule todisteita? Ehkä joskus, mutta yleisimmin varmasti siksi, että myös laskuttaja pitää kuittia tarpeettomana ja sen torjujaa hengenheimolaisena, melkein ystävänä.
Monissa muissakin tilanteissa voi ystälöidä sillä tavalla suomalaisittain, ettei se tunnu trumpittelulta. Tyypillinen ystäle on hississä nyökkääminen, jos siellä on muitakin. Myös pieni hymynpoikanen voi tulla kysymykseen, mikäli matka kestää yli kolme kerrosta, ja todellinen filantrooppi pidättelee ilmavaivojaan koko hissimatkan ajan. Nimenomaan ystävänpäivänä kanssamatkustajaa voi ilahduttaa pienellä kehaisulla, kun tämä painaa oman kerroksensa nappulaa: ”Hyvin valittu.”
Bussipysäkillä voi luoda yllättäviä ystävyyssuhteita seisomalla ensin normaalisti hiljaa, mutta puhkeamalla yhtäkkiä puhumaan bussin tullessa näkyviin: ”No ni.” Jos sen sanoo niin, että muutaman metrin päässä oleva lähimmäinen kuulee sen, tilitys luo ystävänpäivän tunnelmaa myös ilman katsekontaktia.
Ystävällisyyteen sisältyy nykyisin myös vaaroja. Erityisesti on vältettävä henkilökohtaisia ylenpalttisuuksia, tyyliin ”sinäpäs näytät tänään reippaalta” tai ”nätti takki”. Tuollaiset ylilyönnit saattavat tuhota entisiäkin ystävyyksiä, sillä ne tulkitaan helposti epäasialliseksi käytökseksi, jopa törkeyksiksi, varsinkin jos porukassa on demareita.