Heja Finland!
Jostakin syystä suomalaiset urheilijat, eritoten yleisurheilijat, ovat alkaneet tänä kesänä menestyä aivan uudella (tai oikeastaan entisellä) tavalla. EM-kisoista saatiin peräti neljä mitalia, eivätkä ne kaikki tulleet tällä kerralla keihäänheitosta. Ensi kertaa miesmuistiin Suomi oli Ruotsin edellä mitalitilastossa.
Menestyksestä voidaan ennustaa ainakin kaksi asiaa. Suomi saattaa jopa voittaa Ruotsin viikonlopun maaottelussa, ja jos niin käy, ruotsalaiset alkavat tapansa mukaan epäillä, kysellä ja syytelläkin. He ihmettelevät, mitä kummaa finnjäävelit ovat nyt syöneet, kun noin hyvin pärjäävät.
Tuollaisista epäilyistä ei pidä provosoitua, vaan vastata maltillisesti ja niin epäselvästi, etteivät ruotsalaiset pääse salaisuudestamme selville. Siis tähän ei ole päästy pelkästään syömällä ruisleipää ja juomalla poronverta, koska ne reseptit on jo käytetty, eikä niihin usko kukaan. Sen sijaan kaiken taustalla on tällä kertaa kokonaisvaltainen, horisontaalinen ja dynaaminen johtamiskoordinaatio, jolla resurssien allokointi on onnistuttu niveltämään henkisen valmennuksen uusimpiin trendeihin, yhtenäistettyyn tahtotilaan ja optimaaliseen tavoiteasetantaan.
Koska kyselyihin sisältyy aina myös doping-epäily, se on syytä kieltää jyrkästi ja uskottavasti: Katsokaa Suomen doping-historiaa! Eihän sellaisen jälkeen kukaan edes kehtaisi jatkaa douppausta, emme varsinkaan me rehelliset Pohjolan miehet ja naiset! Puhtain pissoin olemme jo vuosikymmeniä odotelleet, että muutkin lopettavat mömmöjen käytön. Ehkä se on nyt lopultakin tapahtunut ja me luomutkin alamme jälleen menestyä.
