SK testaa: Hävittäjät
Miten kerosiinikäyttöiset koneet sopivat tulevaisuuden hiilineutraaliin Suomeen, kysyy Jukka Ukkola.
Suomi aikoo hankkia kymmenellä miljardilla eurolla hävittäjälentokoneita, mutta ilmeisesti päätöksentekijät vielä vähän epäröivät, koska tarjolla olevia koneita haluttiin esitellä lentonäytöksessä siviiliyleisölle. Hienoa onkin, että myös me maksajat saamme nähdä, mitä meille myydään, vaikka kuulemma meidän mielipiteemme ei paljon vaikuta ostopäätökseen. Silti on kohteliasta kertoa, mitä mieltä me siviilit olemme, kun sitä kerran kysytään. Sanomattakin on selvää, että kannanotto perustuu vahvasti silminnäkijähavaintoihin ja mutu-tuntumaan.
Ensivaikutelma oli sellainen, että jumalatonta meteliä nuo lentokoneet pitävät. Kun ne pörähtävät vihollisten ilmatilaan, viholliset arimmasta päästä luikkivat poteroihin desibelejä karkuun. Se on myönteinen seikka, koska silloin ei tarvitse muilla tavoin hävittää.
Muu hävittämiskyky jäi valitettavasti ilmailunäytöksessä testaamatta, koska yksikään esittelykoneista ei hävittänyt loppujen lopuksi yhtään mitään, paitsi muutamia satoja litroja kerosiinia. Tästä tarvitaan vielä keskustelua. Odotamme esimerkiksi selvitystä siitä ristiriidasta, mikä näiden koneiden todellinen tehtävä on. Nimensä mukaisesti niiden pitäisi hävittää jotakin – siis hyökätä – mutta toisaalta niiden tilaaja on nimeltään puolustushallinto, ei hyökkäys- eikä hävityshallinto.
Sellainenkin ajatus tuli mieleen, että jos ei haluta puhua Suomen hyökkäysvoimista vaan korostetaan hävittäjienkin puolustuksellista luonnetta, onko uskottavaa hankkia sellaisia koneita, joissa ei ole lainkaan pakkia. Onko perääntymismahdollisuus kokonaan poistettu sotilasdoktriinistamme?
