Joulusatu
Harmaja tönö rönötti kallellaan kaamoksessa. Ränstyneestä korsteenista kohosi pakkastaivaalle riutunut savunruipelo. Jossakin ulvahti susi – nälissään raukka, kun koululaiset olivat joululomalla.
Oli jouluaatto, mutta töllissä ei siltä tuntunut, sillä siellä asui pieni- ja keskituloinen pk-perhe. Äitiraasu oli kaitaluinen ja vähäväkinen, isäparka sentään parahultaisen potra, mutta nukkavieru. Jos ehkä heiltäkin verotusta vähän höllättiin, siitä hyötyivät eniten ministeriluokan ökyt, koska heillä oli eniten veroja höllättäviksi.
– Tulis nyt edes Riikka jouluksi kotio, vaikersi vaimo pyyhkäisten kyynelkarpalon silmäkulmastaan. – Vaikka eihän meillä olisi sille edes kystä kyllä, ei perunaa purra.
