Ällikällä ymmällään
Suomen Nato-hakemus teki maastamme hetkessä kuuluisan, kuin maailmanperintökohteen. Erityisesti Suomen itärajaa kohtaan tunnetaan pelonsekaista ihailua, joka luultavasti tuo seikkailuretkeilijöiden vyöryn rajasafareille.
On tietysti vähän noloa, että Vladimir Putin onnistui yhdessä yössä markkinoimaan Suomea paremmin kuin Matkailun edistämiskeskus ja Visit Finland sadassa vuodessa, mutta kun kerran näin on käynyt, tilaisuus on käytettävä hyväksi.
Suomen paras matkailuvaltti ei ole enää sauna eikä Muumi, vaan 1 340 kilometrin mittainen itäraja. Sen yli ei pidä mennä, mutta jo sen olemassaolo on nähtävyys, joka voidaan kaupallistaa kuten Berliinin muuri aikoinaan. Meillä ei ole myytävänä muurinkappaleita, mutta eivätköhän piikkilanganpätkät aja saman asian – jopa paremmin, koska siinä sitä on natolaisilla ihmettelemistä, että tuollaisen takanako se Venäjä on pystytty pitämään. Vaativille turisteille voidaan kaupata myös käytöstä poistettuja maamiinoja.
Uutisten mukaan itäsuomalaisten arkinen elämä karhun naapurina ”lyö ällikällä” kaiken kokeneet kirjeenvaihtajat, joten varmaan se tekee saman myös tavalliselle turistille. Moni jää ihmettelemään, mikä oikein on se ällikkä, jolla heitä lyödään. Siinä on selvä markkinarako: ruvetaan valmistamaan älliköitä matkamuistoiksi. Ne pitää tehdä tietysti Karjalan männystä, maalata sinivalkoisiksi ja tarvittaessa pehmustaa.
