Perseet penkkiin
Elämme pitkästä aikaa pahinta lakkokevättä. Lakkoihin mennään siksi, että hinnat nousevat, jolloin palkkojenkin pitää nousta, mistä seuraa hintojen korotuksia, jotka aiheuttavat palkankorotuspaineita, jotka toteutuessaan johtavat hintojen korotuksiin, joita sitten kompensoidaan palkankorotuksilla ja niin edelleen.
Tämän kevään lakoista osa on loppunut lyhyeen ja tuottanut tuloksia, joita työntekijät ja työnantajat ovat kehuneet. Tästä voidaan ottaa oppia muuallekin. Jos lakko on tehokas keino asioiden hoitamiseksi, on turha jättää sitä pelkästään työmarkkinoiden käyttöön.
Esimerkiksi politiikassa ja urheilussa on otollinen hetki lakkoaseen käyttöön, kun edessä ovat eduskuntavaalit ja menossa maailmanmestaruushiihdot. Politiikassa lakkoilua voisi kokeilla ainakin istuva hallitus ryhtymällä istumalakkoon. Se siis kieltäytyisi tekemästä päätöksiä ja vastailemasta välikysymyksiin, jos ei gallupkannatus nouse viittä prosenttiyksikköä.
Työnantajapuolen roolissa olevat äänestäjät joutuisivat miettimään, suostuvatko he gallupeissa kannattamaan hallitusta, vai yrittävätkö elää ilman ministerien viisaita päätöksiä.
