Epäasiallista

Epäasiallinen käytös urheilupiireissä alkoi Amsterdamin olympialaisissa 1928, Jukka Ukkola kirjoittaa.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Urheiluväki on kovin huolissaan muutamien urheilujohtajien epäasiallisesta käytöksestä. On puhuttu tuhmia, lähetelty yöllisiä viestejä, vissiin hipelöitykin. Kaikki ovat luonnollisesti järkyttyneitä moisesta menosta ja muistavat varoitella, että tämä ei jää tähän, vaan lisää paljastuksia on odotettavissa.

Tuohon näkemykseen on helppo yhtyä, jos vähänkin osaa kuvitella, mitä urheilupiireissä oikeasti tapahtuu – ei ainoastaan kabineteissa ja pukukopeissa, vaan jopa urheilukilpailuissa itsessään, kaiken kansan nähtävillä.

Epäasiallisuus alkoi luultavasti vuonna 1928 Amsterdamin olympialaisista, kun puolalainen Halina Konopacka voitti naisten kiekonheiton maailmanennätystuloksella 39,62. Saiko tuo saavutus osakseen ansaitsemaansa arvostusta? Hui hai! Joku setämies kuulemma kommentoi, että Konopackan urheiluhousut olivat liian lyhyet!

Tuon jälkeen niin urheiluhousut kuin muutkin asut ovat vain kutistuneet, ja vielä hälyttävämpää on se, että olympialaisiin on hyväksytty lajeja, jotka ovat kuin suoraan #metoosta. Ei tarvitse olla kummoinen asiantuntija ennustamaan, että ainakin naisten takaa-ajo ja kumparelaskenta poistetaan ohjelmistosta ehkä jo ennen seuraavia talvikisoja. Samoin saattaa käydä ampumahiihdolle, jossa on tapana ampua useita pummeja jokaisessa kilpailussa. Se jos mikä on epäasiallista käytöstä, sillä eiväthän pummitkaan ansaitse tuollaista kohtaloa, vaikka ovatkin toisineläjiä. Jos aivan nollatoleranssiin mennään, saattaa syyniin joutua myös freestyle liian kevytmielisenä lajina ja skeleton, koska siinä on peräti kaksi asiatonta ja ristiriitaista vihjausta ihmisen anatomiaan – sanahan tarkoittaa sekä mahakelkkailua että selkärankaa.