Myönteismiä
Milloinkahan talouselämässä kaikki menisi hyvin? Tuskin koskaan, sillä talous on yhtä kinkkinen ala kuin ulkopolitiikka: jos yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen suuntaan pyllistää. Ja päinvastoin.
Selvimmin tämä näkyy hinnoissa. Päättyneenä vuonna inflaatio lähti pitkästä aikaa laukkaamaan. Kulutustuotteet, kuten ruoka, bensa ja sähkö kallistuivat kymmeniä prosentteja. Sitä pidetään huonona ja huolestuttavana asiana. Sen sijaan pörssiosakkeiden hinnat laskivat, Suomessakin 16 prosenttia. Myös sitä pidetään huonona ja huolestuttavana asiana.
Miten tämä näin voi olla? Miksi meidän pitää huolestua sekä kallistumisesta että halpenemisesta? Eikä kelpaa sekään, jos hinnat pysyvät ennallaan, sillä se on stagnaatiota, ja se se vasta huolestuttavaa on. Ei ihme, että kansalaiset masentuvat ja näkevät tulevaisuuden synkempänä kuin koskaan.
Talousviisaat eivät ole oikein pystyneet selittämään tätä sekasotkua, tai jos ovat pystyneetkin, en ole ainakaan tajunnut. Luultavasti siis olen taloustyhmä, mutta koska epäilen, että meitä on muitakin, olen pohtinut vaihtoehtoista mallia, jota voi sanoa vaikka myönteismiksi. Siinä on tärkeässä osassa media. Hintauutisoinnissa pitää valita aina myönteinen näkökulma, jollainen on jokaisessa asiassa.
