Onnen jälkeen

Kaikki Pohjoismaat väijyvät onneamme niskan takana, Jukka Ukkola kirjoittaa.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Suomi on valittu jo viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Sellainenhan tämä maa tietysti on, mutta ei kai sitä tarvitsisi jatkuvasti kuuluttaa.

Maailman onnellisimpana olemisessa on nimittäin sellainen ikävä puoli, että siitä on vain yksi jatkosuunta: alaspäin. Vaikka onnellisuutemme lisääntyisi joka vuosi ja vaikka kuinka paljon, sijalukumme ei voi parantua. Parhaimmillaan se pysyy ennallaan, koska ei ole olemassa onnellisempaa kuin onnellisin – ei meistä tule ylionnellisia, ei diplomionnellisia, ei tähtionnellisia, ei kantakirjaonnellisia eikä edes kohuonnellisia.

Sen sijaan jos onnellistumisemme jostakin syystä pysähtyy tai hidastuu, on varmaa, että kohta jokin kilpailija- tai naapurimaistamme säntää ohitse – tuskin sentään Venäjä, mutta esimerkiksi kaikki Pohjoismaat väijyvät onneamme aivan niskan takana. Mitenkäs sitten suu pannaan? Ajatelkaapa vain, miten noloa oli, kun putosimme koulumenestystä mittaavan Pisa-tutkimuksen kärkisijoilta.

Tai miltä mahtaa tuntua Saksassa, joka putosi pois onnilistan kärkikymmeniköstä ja tilalle tuli Israel. Tai millaista on elämä MTV:n draamasarjassa Ex-onnelliset.