AI vai OI?
On pohdittava, mitä tekoäly tekee luomuälylle – paitsi vie siltä työpaikkoja, Jukka Ukkola kirjoittaa pakinassaan.
2
MIN
Päivän sana on tekoäly eli AI (artificial intelligence). Ei se sanana uusi ole, mutta nyt sitä kuulee kaikkialla. Tuskin yhtään kahvipöytäkeskustelua käydään ilman mainintaa tekoälystä. Vanhainkodeissa mummot kiistelevät, onko Gemini parempi kuin ChatGPT. Koulujen välitunneilla saattaa törmätä toteamukseen: ”Brooo Grok on ihan GYATT levelillä, se droppas mulle 2 000 sanan esseen APAt mukana 12 sekos, mä oon rn +1 000 aura.”
Tekoälyhoku muistuttaa 1900-luvun loppupuolen tietokonehypeä, mutta on levinnyt nopeammin ja laajemmalle. Silloin oli hienoa laatia ostoslista tietokoneella tai seurata etänä Cambridgen yliopiston kahvinkeittimen toimintaa.
Opinnäytteissä oli tärkeää laittaa laskelmien perään maininta ”Käsitelty ATK:lla”. Nyt professorit ja muut faktantarkistajat joutuvat pähkäilemään, onko koko juttu tehty tekoälyllä.
Tekoäly on jo lähes syrjäyttänyt useita edeltäjiään, esimerkiksi kirjastot, television, Googlen ja Wikipedian. Tosin nekin kuuluvat AI:n aineistoon, mutta siihen kuuluu paljon muutakin, oikeastaan koko ihmiskunnan sivistys ja sivistymättömyys.
Nyt joudutaan pohtimaan sitäkin, mitä tekoäly tekee luomuälylle, OI:lle (organic intelligence). Tekeekö se saman kuin taskulaskimet päässälaskutaidolle tai älypuhelimet lukutaidolle? Käykö ihmisaivoille samoin kuin ihmishännälle, karvapeitteelle ja umpilisäkkeelle – siis surkastuvat tarpeettomina? Millaista täytettä sitten saadaan pääkalloon, vai saadaanko mitään?
Koska luomuaivojen kapasiteetti ei riitä vastailemaan noihin kysymyksiin, kysytään tekoälyiltä. Vastaukset ovat niin pitkiä ja monimutkaisia, ettei niitä jaksa lukea saati ymmärtää. Sen verran kuitenkin jäi mieleen, että jos pääkoppa tyhjenisi aivoista, se voisi toimia esimerkiksi sisäisenä baarikaappina. Se olisi kätevää ja taloudellista, koska kyseessä olisi eräänlainen suljettu piiri: ryyppy lähtisi päästä ja päähän se myös palaisi.
Vaikka AI vie töitä ihmisaivoilta, ne eivät kokonaan surkastu, vaan keksivät uutta puuhaa ja harrastuksia. Niillähän on suora yhteys esimerkiksi käsiin ja jalkoihin, joten ehkäpä tulevaisuudessa näemme joutilaita aivoja viettämässä vapaa-aikaa ompeluseuroissa, kuntosaleilla ja kylpylöissä – vähän niin kuin patriisit antiikin Roomassa, missä orjat tekivät ikävät työt.