Mainen kunnia

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on pompsahtanut yllättäen presidenttigallupien kärkeen. Hänen kannaltaan ikävä juttu on se, että vaaleihin on vielä toista vuotta, ja siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä. Kokemuksesta tiedetään, että moni varhainen kansansuosikki on kadonnut kulisseihin ennen vaaleja.

Aaltolaakin uhkaa se vaara, ettei kansa kenties jaksa ihailla hänen sinänsä päteviä kommenttejaan Ukrainan sodasta vielä 457 iltana ennen pressanvaaleja. Tai kestääkö koko sota niin kauan?

Vaikka tuo tilanne jatkuisikin ennallaan, aina on mahdollista, että maailmassa tapahtuu jotain muuta kamalaa, joka luo uusia sankareita. Jos presidentinvaalit olisi järjestetty vuosi sitten, vahvoilla olisi ollut koronaguru Mika Salminen, nyt siis Ukraina-guru Mika Aaltola. Entäs jos ensi vuonna uhkaa maailmanloppu, jota kommentoimaan tarvitaan maailmanloppuguru Mika Jokunen? Kukaties presidentti tuleekin hänestä – sikäli kuin vaaleja enää järjestetään.

Miten sitten Aaltola voi välttää loppuunkulumisen? Koska on olemassa suuri riski, ettei kannatus enää tästä nouse, vaan alkaa hiipua, se kannattaisi jäädyttää ja ottaa uudelleen käyttöön vasta aivan vaalien alla. Silloin se tuntuisi tuoreelta kuin toissakesän mansikat pakasteesta poimittuina. Äänestäjä voisi mielessään huudahtaa, että ”Ai niin, onhan meillä tämä Aaltola, häneenpä en olekaan ehtinyt kyllästyä kuten näihin muihin!”