Äänestä, tai itke ja äänestä
Tolloimmat eivät ole edes tajunneet, että kohta pääsee äänestämään, kirjoittaa Jukka Ukkola.
Ensi tammikuun aluevaalit vyöryvät kohti pientä mutta onnellista kansaamme kuin tsunami aiheuttaen jo nyt väristyksiä ja järistyksiä varsinkin politiikan ytimissä. Kihelmöivä jännitys kuuluu tihentyneen muutamissa puoluetoimistoissa jo siihen mittaan, että paikoitellen on piirisihteereitä ja vaalivirkailijoita pitänyt sitoa kiinni pöydänjalkoihin ja lämpöpattereihin, jotta eivät karkaisi ennen aikojaan vaalikampanjoimaan.
Pulmana on kuitenkin se, miten saadaan tavalliset äänestäjät houkutelluiksi uurnille. Puolueiden vaali-innostus ei tunnu vielä tarttuneen kansaan, eivätkä tolloimmat ole edes tajunneet, että kohta päästään äänestämään.
Onneksi maailmalla ja Suomessakin on järjestetty niin paljon vaaleja, että eiköhän niistä löydy osviittaa myös tällä kertaa. Koska nyt järjestetään ensimmäiset aluevaalit, on luontevaa etsiä mallia niiden edeltäjistä, ensimmäisistä kunnallisvaaleista vuonna 1918. Noina levottomina aikoina äänestysprosentti nousi 24,5:een, eli uurnilla kävi melkein joka neljäs suomalainen!
Nyt elämänrytmi on rauhallisempi, mutta silti on mahdollista, että aluevaalien äänestysprosentti nousee toiselle kymmenelle. Koska suomalaisia on nyt enemmän kuin sata vuotta sitten, äänestäjien pääluku saattaa jopa nousta.
