Makkaramarkkinointia
Syökäämme vatsamme täyteen ja äänestäkäämme sitten ketä haluamme, Jukka Ukkola kehottaa.
2
MIN
Tuntuva osa valtakunnan ruokahuollosta on taas puolueiden vastuulla, koska vaalit lähestyvät. Torit ja markettien pihat täyttyvät kojuista, joissa jaetaan ilmaisia makkaroita ja mielipiteitä.
Periaatteessa tämä on hyödyllistä, jopa jaloa puuhaa, josta hyötyvät kaikki. Nälkäiset saavat täytettä vatsaansa, tyhjäpäiset aivoihinsa ja vaaliehdokkaat äänestäjiä.
Makkaranjakelu ei ole kovin kallistakaan: tukusta ostettuna yksi grillimakkara maksanee noin 65 senttiä, eli vähemmän kuin yhden palstamillimetrin vaali-ilmoitus paikallislehden takasivulla. Houkuttimena makkara on tehokkaampi kuin esimerkiksi muoviämpäri, koska jos ihmisellä on jo yksi ämpäri, hän ei ehkä toista haluakaan, mutta sen sijaan makkarantarve uusiutuu joka päivä.
Makkaramarkkinoinnissa on kuitenkin muutamia arveluttavia piirteitä. Ensimmäisenä tulee mieleen, että porkkana olisi terveellisempää kuin makkara, mutta se ehkä tuntuisi liian suoralta houkuttelulta. Toki on syytä pohtia, onko myös makkara lahjontaa tai suorastaan äänten ostamista. Tarkkaa rajaa lahjonnalle ei ole määrätty, mutta yleensä alle 50 euron lahjaa ei paheksuta. Siis lahjomisesta voidaan puhua vain silloin, kun äänestäjä ahtaa itseensä vähintään 77 makkaraa, mikä lienee harvinaista. Sitä paitsi eihän ole varmaa, ketä äänestäjä äänestää tai äänestääkö ollenkaan.
