Pol. korr.

Klassikkopelien epäkorrektiuteen ja sovinismiin sietää puuttua, Jukka Ukkola kirjoittaa.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Viimeinkin on herätty korjailemaan nykyaikaisiksi vanhoja, arveluttavia piirteitä sisältäviä seurapelejä ja viihde-esityksiä, kuten Afrikan tähteä ja Tiernapoikia.

Paljon on kuitenkin vielä tekemistä, sillä esimerkiksi pelikorteissa rehottaa pöyristyttävä sovinismi. Ässä on sentään sukupuolineutraali, mutta kuningas on arvokkaampi kortti kuin rouva, ja jätkällä ei ole feminiinivastinetta ollenkaan. Tosielämässä – esimerkiksi Britannian hovissa – tällaisesta on jo päästy jotenkuten eroon, ja sieltä voitaisiin ottaa oppia: korkein kortti olisi E eli kuningatar, sen perässä tulisi D eli Diana ja vasta kaukana perässä koko jätkälauma puolisoineen: K eli Kalle, W eli William, H eli Harry ja niin edelleen hännänhuippuun A eli Andrew saakka.

Shakissa on vähän samantapainen tilanne: kuningatar kyllä touhuaa kovasti ympäri pelilautaa, mutta vasta kuninkaan kaatuminen lopettaa pelin. Tämä epätasa-arvo on korjattavissa muuttamalla sääntöjä siten, että sekä kuningas että kuningatar voivat liikkua samalla tavalla, ja peli päättyy, kun kuningas joutuu mattiin tai kuningatar maijaan.

Vähintään yhtä pihalla on korttipeli Hullunkuriset perheet. Jo pelin nimessä on vanhentunut ja leimaava sana ”hullu”, joka on syytä korvata korrektimmalla muodolla, esimerkiksi Tajurajoitteiset perheet. Perheetkään eivät vastaa nykyaikaa, vaan pitävät yllä perinteisiä ennakkoluuloja: Paavo Ponteva, poliisi; Meeri Meri, kalastajan vaimo; Lilli Miekka, luutnantin tytär…