Pässinlihaa
Suomen kieli on muuttunut 25 viime vuoden aikana enemmän kuin edeltävinä 450 vuonna, Jukka Ukkola kirjoittaa.
Maailma muuttuu nykyisin niin nopeasti, ettei kieli tahdo pysyä perässä, vaikka juoksisi kieli vyön alla. Ajatellaanpa miten olisi käynyt, jos parikymmentä vuotta sitten luku- ja kirjoitustaitoiselle suomalaiselle olisi esitetty yhteenveto nykypäivän tuoreista uutisista:
”Koronan eli covid-19:n deltaa seurannut variantti ei saanut nimekseen nyytä eikä ksiitä, vaan omikron eli B.1.1.529, joka on eri asia kuin AY4.2. Denialistit ja qanonistit trollaavat tviittaamalla, ettei se ole resistentti BioNTech-Pfizerille, Modernalle tai AstraZenecalle, kun taas intersektionalistit canceloivat Pfizeriä Viagran takia metoo-hengessä. Millenniaalit ja Z-sukupolvi eivät enää tunne d-sanaa, mutta f-sana aiheuttaa EU:lle turvattoman olon, ja Suomessa muuan boomeri käytti jopa n-sanaa, joka aiheutti superjärkytyksen ja maksiaggression woke-dj:lle sekä somen tubettajille, erityisesti HLBTIQ-kuplassa.”
Nuorille nykylukijoille uutisteksti on niin sanotusti selvää pässinlihaa, paitsi että kaikki eivät välttämättä tiedä, mikä on pässi, eivätkä ainakaan syö sen lihaa.
Sen sijaan 1990-luvun lukija ei olisi tekstistä monta sanaa ymmärtänyt, vaikka siinä puhuttiin myös hänestä itsestään, boomerista. Kai hän olisi tunnistanut muutaman kalevalaisen ilmaisun ja ehkä d-sanan, koska silloin vielä tehtiin devalvaatioita, joita ei saanut ääneen lausua, mutta muu olisi ollut täyttä hepreaa.
