Painakaa nimi Bill mieleenne
Amerikkalaisessa kaskussa pikkukaupungin lehti kokeili tehtävien vaihtamista. Kulttuuritoimittaja meni seuraamaan baseballottelua ja urheilutoimittaja teatteriesitystä.
Pian sanomalehden urheilusivuilla ilmestyi juttu, jossa oli tarkkoja havaintoja pelaajien persoonista ja joukkueiden sisäistä jännitteistä. Kieli oli oivaltavaa mutta hiukan vaativaa. Ottelun lopputulos kävi ilmi yhdestä sivulauseesta.
Kulttuurisivuilla taas oli innostunut kuvaus näytelmän juonen etenemisestä. Ilmaisut olivat värikkäitä, eikä loppuratkaisu jäänyt epäselväksi. Jutun huipensi huudahdus: ”Painakaa mieleenne nimi Bill Shakespeare. Hänestä kuulette vielä!”
Todellisuus on maltillinen versio karikatyyreista, mutta journalismin eri lajityypeillä on yhä omat tehtävänsä. Yksi urheilujutun tavoitteista on elää mukana suomalaisten kamppailessa muiden maiden edustajien kanssa. Silloin on selvää, kenen voitosta iloitaan.