Pahin kirous monelle ihmiselle: Kun ei kuulu mihinkään paikkaan – siinä ei auta edes Facebook

NÄKÖKULMA: Ihminen, joka muuttaa pois kotimaastaan, menettää sen ajan myötä ainakin osittain, kirjoittaa Anna-Lena Laurén.

Profiilikuva
näkökulmat
Teksti
Anna-Lena Laurén
Suomen Kuvalehti

Suomessa luullaan usein, että jos ihminen on kotoisin esimerkiksi Venäjältä tai Eritreasta, hän on automaattisesti kyseisen maan kaikkitietävä ekspertti. Maahanmuuttajia haastatellaan vanhan kotimaan ajankohtaisista ongelmista, vaikka he eivät mahdollisesti ole käyneet siellä vuosiin.

Ihmisen sukujuuret eivät kuitenkaan takaa hänen luotettavuuttaan. Hyvä esimerkki on Ahmed Chalabi, Yhdysvalloissa asuva irakilainen, josta tuli uuskonservatiivien valtti, kun amerikkalaiset piti vakuuttaa Saddam Husseinin joukkotuhoaseista. Chalabi oli patologinen valehtelija, mikä huomattiin kovin myöhään. Häntä pidettiin uskottavana nimenomaan siksi, että hän oli syntynyt Irakissa, vaikka olikin asunut suurimman osan elämästään Jordaniassa, USA:ssa ja Isossa-Britanniassa.

 

Venäjällä käydään parlamenttivaalit. Niihin liittyen haastatellaan usein Suomessa asuvia venäläisiä, jotka käyvät äänestämässa Venäjän suurlähetystössä Helsingissä. Se voi tietysti olla ihan kelpo uutisnäkökulma. Mutta tosiasia on, että ulkovenäläisten äänestyskäyttäytyminen ei mitenkään heijasta Venäjän tilannetta, sillä he eivät siellä asu. Minusta on paljon kiinnostavampaa, miten Suomen kansalaisuuden saaneet venäläiset äänestävät Suomen vaaleissa. Suomessahan he asuvat pysyvästi ja käyvät ostamassa perunoita torilta.

Vanhan kotimaansa taakseen jättänyt ihminen erkaantuu siitä. Hän ei enää tiedä, paljonko maksaa maitolitra tai taksimatka Šeremetevon lentokentältä keskustaan. Hän ei tiedä, että Moskovassa saa nykyään vuokrata katupyöriä ja että puita ollaan taas istuttamassa kaduille, joilta ne kaadettiin 1990-luvulla. Sen sijaan hänellä on usein hyvin vankkoja mielipiteitä asioiden oikeasta laidasta vanhassa kotimaassa.