Onko talossa isäntää?
Suomessa johtajalta vaaditaan aina erityisen paljon, kirjoittaa Helena Petäistö.
Y a-t-il un pilote dans l’avion? Onko koneessa kapteenia? on vanhan ranskalaisen menestyskomedian nimi. Suomeksi nimi voisi kuulua: ”Onko talossa isäntää?” Eikä kyseessä olisi mikään komedia. Se, että pieni maa tarvitsee aina – eikä suinkaan vain huonoina aikoina – vahvaa ja viisasta johtajaa, on unohtunut meillä aivan liian pitkään.
EU-pöydissä pärjää vain sellainen jäsenmaan edustaja, joka ottaa siellä itse paikkansa. Kotimaassa koalitiohallitus saa aikaan vain sellaisen pääministerin johdolla, joka on isäntä omassa talossaan. Ja suuren naapurin kyljessä tarvitaan aivan erityistä taituruutta. Suomessa johtajalta vaaditaan aina erityisen paljon.
Mielipidemittausten mukaan kansalaiset ovat viimeinkin havahtuneet johtajuuden puutteeseen. Tuoreista gallupeista ilmenee, että arvostetuin on nyt Paavo Lipponen, koko EU-kautemme vahvin johtaja ja Euroopassa yhä laajasti arvostettu visionääri.
On viimein huomattu, etteivät nuoret, kauniit ja rohkeat olekaan parasta puoluejohtaja-ainesta pienen periferiamaan edun kannalta. Jos Britannia ja Italia valitsevat nuoria johtajia, niillä on siihen paremmin varaa: takana on suuren maan painoarvo. Ison maan puoluejohtajina he ovat saaneet kansainvälisen verkoston, jollaisesta pienen maan untuvikkko voi vain unelmoida. Meillä useimmat nuoret poliitikot eivät ole myöskään voineet kasvaa kokeneen rinnalla.
