Onko varaa näivettää koulutusta?

Jos koulutus ja tutkimus tuntuvat kalliilta, on hyvä muistaa, että vielä kalliimmaksi käy kouluttamattomuus. 

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Pirjo Hiidenmaa
Kirjoittaja on tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Mikä sinusta tulee isona, tavataan kysellä lapsilta. Lakkiaisissa – nyt taas joulukuussa – ylioppilaiden urasuunnitelmia tingataan painostavuuteen asti. Pohditaan kutsumusta ja mahdollisuutta toteuttaa itseään, löytää itselle kiinnostava elämä. Koulutus nähdään yksilön tilaisuutena kehittyä ja kasvaa omaan mittaansa. Hyvä niin.

Koulutus ei kuitenkaan ole vain yksilön mahdollisuus. Se on myös kansakunnan yhteinen varanto, kollektiivinen keino rakentaa hyvää tulevaisuutta. Yliopistot eivät ole vain yksittäisten tutkijoiden työpaikkoja vaan ne ovat yhteisen hyvän rakentamista varten.

Suomi on kehittynyt 1960-luvun jälkeen nopeasti maatalousmaasta korkean osaamisen maaksi. Silloin 60 vuotta sitten tehtiin päätökset peruskoulusta, joka tarjosi saman koulutuksen kaikille ja joka pidensi peruskoulutuksen yhdeksänvuotiseksi. Ero kansa- ja oppikoulun kahtiajakoon oli huikea. Vaikka peruskoulun syntyväittelyt olivat kiivaat, oli yhteinen usko koulutukseen vahva.