Onko meillä enää kansallista missiota?
Suurstrategia on suomalaisille vieras sana. Silti meillä on ollut sellainen: muuten historian risteyskohdissa ei olisi tiedetty, minne mennä.
Jokin aika sitten vierailin Yhdysvaltain korkeimmassa sotaoppilaitoksessa National War Collegessa. Muutamien suomalaistenkin käymän oppilaitoksen tehtävänä on kouluttaa asevoimien, tiedustelun ja diplomatian tulevalle johdolle suurstrategiaa.
Koulun johto halusi minun puhuvan parinsadan hengen vuosikurssille Venäjästä. Aiemmin terrorismin vastaiseen sotaan painottunutta kurssiohjelmaa haluttiin päivittää suurvaltakilpailun aikaan. Strategian muutos seuraa olosuhteiden muutosta, sillä vanhalla linjalla ei enää selvitä.
Suurstrategia on suomalaiselle vieras ilmaisu. Presidentti Mauno Koiviston tunnetun lausahduksen mukaan Suomen ideana on ollut selviytyminen. Sen kummemmalle strategialle ei pienellä kansalla aina ollutkaan tarvetta.
Selviäminenkin otti väliin tiukoille. Lisäksi Suomen aseman muutokset ovat usein liittyneet kansainvälisiin mullistuksiin. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous avasivat itsenäistymisen ikkunan. Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti EU-jäsenyyden ja Venäjän hyökkäyssota paketoi sotilaallisen liittoutumisen. Länsi-integraatiotakaan tuskin olisi ollut tunnetussa muodossaan ilman kylmää sotaa ja Yhdysvaltain roolia Euroopassa. Mihin tarvitaan strategiaa, jos isot vipusimet ovat muiden käsissä?
