Liian vaikea puheenaihe
Sananvapaudesta huolestuneiden on kyettävä muuhunkin kuin puhisemaan sensuurista, kirjoittaa Heikki Pursiainen.
2
MIN
Sananvapaudesta ei osata puhua Suomessa.
Hyvä esimerkki tästä oli europarlamentaarikkojen Ville Niinistön (vihr) ja Sebastian Tynkkysen (ps) A-studiossa käymä keskustelu sosiaalisen median sääntelystä (15.1.). Niinistö tuntui sivuuttavan kaikki sananvapausongelmat. Tynkkynen taas ei päässyt jäsentymätöntä sensuurin hokemista pidemmälle.
En ole asiassa puolueeton. Olen laajan sananvapauden kannattaja.
Valtion ei tarvitse suojella aikuisia puheelta. Avoimessa yhteiskunnassa kenelläkään ei ole oikeutta olla turvassa pyhimpiäkään uskomuksiaan loukkaavilta ajatuksilta. Vastaus epämiellyttävään puheeseen on oma puhe, ei viranomaisvalvonta. Osa Suomen lainsäädännöstä – esimerkiksi jumalanpilkan kielto – on sananvapauden kanssa ristiriidassa.
Arkailen tunnustaa olevani tätä mieltä. Näkökanta liitetään lähinnä mölyoikeistoon. Mediatutkija puhui äskettäin iltapäivälehdessä jopa ”äärimmäisen” sananvapauden vaatimuksista. Tämä on surkeaa. Ajatteluni on liberaalia valtavirtaa, ei lainkaan äärimmäistä.
