Oikein rakennettu mediatuki vahvistaa demokratiaa

Pauliina Penttilä kysyy kolumnissaan ”Demokratialle vai omistajille?” (SK 13.10.2026), vahvistaisiko mediatuki demokratiaa vai mediayhtiöiden omistajien taloutta. Kysymys on perusteltu, mutta vastakkainasettelu on turhan yksinkertainen.

Valtio tukee yrityksiä silloin, kun markkinat eivät yksin tuota yhteiskunnan kannalta parasta lopputulosta. Energiatuilla edistetään vihreää siirtymää, TKI-tuilla uudistumista ja innovaatioita. Tuen perusteena ei ole se, että yrityksen pitäisi olla kannattamaton. Olennaista on, mitä yhteiskunnallista hyötyä tuella saadaan aikaan. Mediatukea pitää arvioida samalla tavalla.

Demokratia tarvitsee toimituksia, jotka seuraavat vallankäyttöä, tarkistavat tietoja, nostavat esiin epäkohtia ja tarjoavat ihmisille yhteisen tietopohjan. Tätä tehtävää ei korvaa sosiaalisen median sisältövirta tai viranomaisten oma viestintä.

Mediatuelle olisi erityinen tarve alueilla, joilla paikallinen journalistinen tarjonta uhkaa heiketä. Suomessa hyväksytään jo se, että valtio turvaa sanomalehtien jakelua siellä, missä se ei ole kaupallisesti kannattavaa. Mutta mitä hyötyä on siitä, että lehti voidaan jakaa syrjäseudulle, jos siinä ei ole paikallista journalistista sisältöä?

Kyse on myös alueellisesta yhdenvertaisuudesta. Oikeus saada luotettavaa tietoa oman kunnan päätöksenteosta ei saisi riippua postinumerosta. Jos journalistinen katse kohdistuu vain suuriin kaupunkeihin ja valtakunnalliseen politiikkaan, osa julkisesta vallankäytöstä jää pimentoon ja osa suomalaisista muita heikomman tiedonsaannin varaan.

Pienen paikkakunnan journalistinen kattaminen, kuntapäättäjien seuraaminen tai harvaan asutun alueen uutispalvelu ei välttämättä ole kaupallisesti kannattavaa, vaikka yhtiön muu toiminta olisi.

Siksi olennainen kysymys ei ole, tekeekö tukea saava mediayhtiö voittoa. Olennaista on, tuottaako se demokratian kannalta välttämätöntä journalismia ilman tukea.

Tuen demokratiavaikutukset pitää myös pystyä osoittamaan. Tuki voidaan sitoa esimerkiksi journalistisen työn määrään, paikallisen uutistarjonnan lisäämiseen ja toimitukselliseen läsnäoloon.

Ehtojen pitää olla ennakoitavia, läpinäkyviä ja tasapuolisia. Tuen on oltava eri kokoisten ja eri puolilla Suomea toimivien uutismedioiden saavutettavissa, eikä julkinen valta saa vaikuttaa siihen, mistä ja miten toimitukset uutisoivat.

Suomeen tarvitaan mediapoliittinen kokonaisratkaisu, jossa tarkastellaan sekä uutismedian verotusta että tarkasti kohdennettuja tukia. Tarkoitus ei ole säilyttää kaikkia nykyisiä rakenteita sellaisinaan tai suojata mediayhtiöitä muutokselta. Tarkoitus on varmistaa, että Suomessa tuotetaan tulevaisuudessakin riippumatonta journalismia koko maassa ja että ihmisillä on mahdollisuus seurata yhteiskunnallista päätöksentekoa ja osallistua siihen.

Tietenkin myös mediayhtiö hyötyy tues­ta, jos tuki mahdollistaa journalistisen työn tekemisen. Samoin energiayhtiö hyötyy energiatuesta ja teknologiayritys TKI-tuesta.

Ratkaisevaa on, mitä yhteiskunta saa vastineeksi. Lisääkö tuki paikallista journalismia, parantaako se vallankäytön seurantaa, vahvistaako se tiedonsaannin alueellista yhdenvertaisuutta ja turvaako se moniäänisemmän uutismediakentän?

Kun tavoitteet, ehdot ja seuranta ovat kunnossa, mediatuki ei ole kyseenalainen yritystuki. Se on investointi demokratian toiminnan kannalta välttämättömään infrastruktuuriin. 

Kirjoittaja työskentelee Uutismedian liitossa medialukutaidon ja edunvalvonnan asiantuntijana.