Nousukausi on kuin Suomen kesä: Molempia pitää pyydellä jotenkin anteeksi

PAKINA: Vielä on lamaa jäljellä, muistuttaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
lama
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Nousukausi Suomen taloudessa on kuin kesä Suomen talvessa: lyhyt, ankea ja harvinainen. Molempia pitää vielä pyydellä jotenkin anteeksi.

Kun kesä tai nousukausi pääsee joskus vähänkin alulle, kuuluu asiaan alkaa heti murehtia sen loppumista. Radiossa soivat jo toukokuussa epätoivoiset syyslaulut, joissa uhkaillaan kesän loppumisella, lehtien putoilulla ja muuttolintujen lähdöllä ynnä käsketään nauttia niistä viimeisistä aurinkopäivistä, joita kenties hyvällä onnella on vielä jäljellä.

Samanlainen valitus alkaa talouselämän seminaareissa nousukauden orastaessa. Päivystävät pääekonomistit ehkä myöntävät pitkin hampain, että joo, onhan tässä jotain myönteisiäkin merkkejä ollut, mutta kohta ne ovat ohi ja taas jatkuu hammastenkiristys.

Ennen sanottiin: ”Itku pitkästä ilosta, pieru paljon naurannasta”, nyt sama asia kerrotaan vähän eri sanoin: ”Saattaa olla, että Suomen talouden voimakkain kasvu on nyt nähty.”

Elämänkokemuksen perusteella ”pitkä ilo” tai ”talouden voimakkain kasvu” ovat suurin piirtein yhtä pitkiä ajanjaksoja, enimmillään ehkä pari kuukautta. Sen kauemmin ei suomalainen kestä sen paremmin kesää kuin nousukauttakaan.