Niskalaukaus ja natsikortti
Mediakolumni: Ideologiset vastakkainasettelut vahvistavat molempia osapuolia, kirjoittaa Anu Koivunen.
Oliko Antti Rinteen niskalaukaus-kommentti (Aamulehti 5.1.) osoitus tyylitajun puutteesta vai tervetullutta väriä poliittisen kieleen?
Helsingin Sanomat (9.1.) moitti pääkirjoituksessaan retoriikkaa liian jyrkäksi ja opasti Rinnettä kädestä pitäen. Ei pidä kommentoida näin: ”ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus”, vaan näin: ”monella kansalaisella ovat tulleet mieleen sisällissotaan johtaneet tapahtumat”.
Toisaalla Sanomatalossa Ilta-Sanomat (10.1.) linjasi, ettei ”politiikan ongelma ei ole niinkään liian värikäs kielenkäyttö, vaan lähinnä sen puute”. Samaan sävyyn puhui Liisa Jaakonsaari Demokraatissa (9.1.): ”Hyssyttely on väärä strategia juuri nyt, vaikka riitaa ei pidä haastaa tai väkisin eroja etsiä.”
Li Andersson tviittasi luokkayhteiskunnan rakenteiden näkyvän siinä, keiden sanomisiin tartutaan: työttömän niskalaukaus-sana herättää kritiikkiä, kun taas ”Juhana Vartiainen voi rinnastaa työttömät rikkaruohoon ja hallituksen sote-mallin kritisoijia kansallissosialisteihin”.