Nyt jarrua yritysten kustannustuelle

Yritysten koronatuessa pitäisi siirtyä valtion rahan lahjoittamisesta vastikkeellisiin tukiin.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Hallituksen esitys koronakriisistä kärsineiden yrityksen kolmannesta tukipotista on paraikaa lausuntokierroksella. Kahdella edellisellä kierroksella yrityksille jaettiin kustannustukea yhteensä reilut 260 miljoonaa euroa. Määrä kasvaa vielä, toisen kierroksen hakemuksista osa on käsittelemättä.

Kustannustuki menee yritysten omistajille, mutta tarkoitus ei missään vaiheessa ole ollut kattaa omistajien tappioita, vaan tukea yritysten selviytymistä koronakriisin yli. Kustannustuen päätavoite oli estää konkurssiaalto, siitä seuraava laajamittainen tuotantokapasiteetin tuhoutuminen ja 1990-luvun laman kaltainen työttömyyden kasvu.

Pelättyä konkurssiaaltoa ei tullut. Ylipäätään suomalaiset ovat selvinneet koronakriisistä pienemmillä taloudellisilla tappioilla kuin viime keväänä ennustettiin. Jää myöhempien tutkimusten tehtäväksi selvittää, onko yritystuista ollut selviytymisessä apua.

 

Olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen yritystukikierros oli silloin käytettävissä olleen tiedon varassa järkevää politiikkaa. Riski monien elinkelpoisten yritysten ajautumisesta rahoitusvaikeuksiin oli viime kevään kyselytutkimusten perusteella merkittävä. Samalla yritysten mahdollisuudet pienentää tappioitaan olivat esimerkiksi toimitilojen vuokrien ja leasing-sopimusten tapaisten kiinteiden kulujen vuoksi rajalliset.

Kustannustuki oli myös osuvampi ja halvempi instrumentti kuin viime keväänä käytettävissä olleet vaihtoehdot. Esimerkiksi Business Finlandin kehittämistukiin kului muutamassa kuukaudessa yli miljardi euroa. Suuria siivuja saivat erilaiset konsulttiyritykset. Valtiontalouden tarkastusvirastolla riittää näissä selvitettävää.

Kustannustuen perustelut ovat kuitenkin viime kevään jälkeen koko ajan ohentuneet. Esimerkiksi matkailu-, ravintola-, taide- ja kulttuurialoilla kriisi on edelleen vakava, mutta monilla muilla aloilla pudotus on keskimäärin jäänyt pelättyä pienemmäksi. Pahimmat tappiot kärsittiin huhti–toukokuussa. Loppuvuonna yritysten liikevaihto ja palkkasumma olivat jo lähellä edellisen vuoden tasoa.

Myös mahdollisuudet kustannusten karsimiseen kasvavat kriisin pitkittyessä. Työvoimakustannusten karsiminen onnistuu lomautussäännösten höllentämisen vuoksi aikaisempaa helpommin. Moni yritys onnistui myös neuvottelemaan vuokranalennuksista. Vuosi ei varmasti ollut yrittäjälle helppo, mutta useimmat selvisivät. Konkursseja oli vähemmän kuin koronaa edeltävänä vuonna.

Alusta alkaen oli selvää, että osa yrityksille maksettavasta tuesta menee hukkaan. Yritystoimintaan kuuluu myynnin vaihtelu. Tällaisten muutosten estämiseen ei ole mitään erityistä syytä eivätkä toimintansa lopettavat yritykset tarvitse erillistä lopetuskorvausta.

Oli myös selvää, että koronatuet vääristävät markkinoita. Tuki vähentää tarvetta kustannusten karsimiseen ja paikkaa markkinaosuuksia hävinneitten yritysten tappioita. Tukea voi myös kasvattaa ajoittamalla menoja tai laskutusta sopivasti. Tällaiset ongelmat olivat alkuun pieniä, kun tuki perustui aikaisempiin tappioihin. Ongelmat kasvavat tukijärjestelyjen muuttuessa pysyvämmiksi.

 

Koronakriisin loppu alkaa rokotusten ansiosta vihdoin häämöttää. Ensi kesänä palataan toivottavasti jo suhteellisen normaaliin aikaan.

On edelleen kohtuullista tukea yrityksiä, jos niiden liiketoimintaa epidemian hillitsemiseksi rajoitetaan. Jos ravintola suljetaan, on ravintoloitsijalla oikeus jonkinlaiseen korvaukseen.

Muiden yritysten osalta olisi kolmannen tukikierrokset sijaan aika siirtyä tappioiden korvaamisesta kohti vastikkeellisempia tukimuotoja. Hyviä yrityksiä ei pidä päästää konkurssiin, mutta verorahojen lahjoittaminen yritysten omistajille ei enää välttämättä ole tehokkain tapa konkurssiaallon estämiseen.

Yrityksille valtion suora tuki on luonnollisesti taloudellisesti houkuttelevin vaihtoehto. Lainatakaukset tai oman pääoman ehtoiset sijoitukset ohjaisivat tuen kuitenkin paremmin niille yrityksille, jotka veronmaksajien tukea eniten tarvitsevat. Eikä valtion tuki ole ainoa vaihtoehto. Hyviä sijoituskohteita etsivää yksityistäkin rahaa on markkinoilla runsaasti.

Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.