Nacci ja Rannanjärvi
Potretin on kuvannut Julia Widgrén Pohjanmaalla vuonna 1869. Kuvassa on kaksi vaarallista rikollista, Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi. Miehet istuvat vangittuina raskaat kahleet kaulassa ja tuijottavat ilmeettöminä suoraan kohti.
Tuo kuva on Suomen historian ainoa valokuva, jota voi sanoa ikoniseksi. Se on ollut niin monessa oppikirjassa ja mediassa, että jokainen suomalainen tunnistaa sen. Kuva on myös kontekstistaan irrotettuna vahva ja selkeä.
Mitään kuvaa ei voi rakentaa ikoniseksi tietoisesti. Kun Alberto Korda tarkensi Ernesto Che Guevaran kasvoihin ja painoi laukaisinta Havannassa vuonna 1960, hänellä ei ollut aavistusta siitä, millainen t-paitakuvio Chen kasvoista myöhemmin tuli. Ikonisuus rakentuu kuvaan vasta yleisöjen keskuudessa. Se syntyy isojen ihmisjoukkojen halusta nähdä kuva aina uudestaan. Ikonisuus on hallitsematonta.
Ikoninen valokuva pystyy monistumaan, muuntumaan ja meemiytymään loputtomiin. Se voi liimautua mihin tahansa alustaan. Sekä alkuperäisen merkityssisältönsä että siihen myöhemmin liitettyjen uusien merkitysten kautta se tuottaa kulttuurista tai poliittista lisäarvoa alustalleen. Ihmisten käsissä siitä tulee vaihdon väline.
