Muuttuvassa työelämässä tarvitaan joustavia työnteon malleja
Tuottavuuden ja palkkauksen välinen yhteys tulisi tunnistaa, kirjoittaa Lauri Ihalainen.
Tehtyjä työtunteja voidaan lisätä nostamalla työllisyysastetta ja taittamalla työttömyys. Tuore eläkesopimus tukee työurien pidentämistä. Tämä ei kuitenkaan riitä.
Tarvitsemme ennen kaikkea toimeentulon turvaavia työsuhteita. Niin sanotuista nollasopimuksista olisi päästävä irti. Osa-aikaisille tulisi heidän halutessaan tarjota lisätunteja, jotta he voisivat elää työllään.
Suomi asettuu keskimääräisessä viikkotyöajassa eurooppalaisessa vertailussa keskitasolle. Tärkeimmät vientimaamme Ruotsi ja Saksa ovat lyhyemmän työviikon maita. Sama pätee vuosityöaikoihin. Suomen työajat ovat eurooppalaisessa vertailussa jo nyt joustavat. Työaikalaki mahdollistaa laajan ja myös työelämän arjessa käytetyn toisin sopimisen työehtosopimuksissa, työaikapankit mukaan lukien.
Jatkuvan kokoaikatyön ja ns. epätyypillisen työn suhteellisessa määrässä ei vuosina 2000–2010 tapahtunut Suomessa muutoksia. Vuonna 2010 kaksi kolmasosaa työskenteli kokoaikaisessa jatkuvassa palkkatyössä ja 24,6 prosenttia eri muodoin pätkittyvissä töissä.
Suurin pätkätyöläisten ryhmä on määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät. Kasvua on ollut erityisesti osa-aikaisten ja itsensä työllistäjien ryhmissä. Suurin osa-aikatyötä tekevä ryhmä on opiskelijat.