Murteet on mun aatteet
Murteissa elää edelleen humoristisuuden leima, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Tiedättekö mikä voi olla yhtä lailla rämäkkä, pöhlö, raaka, köyhä tai rehevä? Tämä monipuolinen kameleontti voi olla saarnaava, retosteleva, rehellinen tai vaikka silkkaa höttöä.
Tuota kaikkea on suomenkielinen puhe. Kun meikäläiset avaavat suunsa, sieltä kuuluu monenlaista töksäyttelyä, paksua pajatusta, pehmeää peruspuhetta ja pomppivaa pop-kieltä. Sekameteliä ja sekasikiöslangia.
Rikkaat ja rakkaat murteet saavat meidät runollisiksi. Luonnehdinnat on poimittu Aila Mielikäisen ja Marjatta Palanderin kirjasta Miten suomalaiset puhuvat murteista? ja sen kattavasta verkkoaineistosta. Näin me itse kuvailemme äidinkieltämme.
Kirja paljastaa, että murteet eivät ole meille yhdentekeviä, vaan niihin liittyy voimakkaita tunteita. Positiivisimmillaan murteista tulee mieleen aitous, puhtaus, tuttuus tai lupsakkuus. Ikävämpiä mielikuvia ovat outous, vieraus, rumuus tai esimerkiksi ylimielisyys. Sama murre lämmittää toisen sydäntä ja toisen se saa kiristelemään hampaitaan.
Murteita on kuvailtu myös muodikkaiksi. Niin sanotulta murrebuumilta ei kukaan voinut välttyä vuosituhannen vaihteessa. Kyllähän te muistatte! Ne lukuisat murresarjakuvat sun muut murrekilpailut. Buumin alusta on kuitenkin jo 15 vuotta. Mikään muoti ei kestä ikuisesti.
