Miten nyt, Suomi?
Aurora Rämö: Suomen media seurasi harvinaisella intensiteetillä Ruotsin valtiopäivävaaleja – ikään kuin ne olisivat ennustaneet koko Suomen tulevaisuuden.
Suomen media seurasi harvinaisella intensiteetillä Ruotsin valtiopäivävaaleja. Tapahtuma tuntui toimivan jonkinlaisena auguurin ennustuksena koko Suomen tulevaisuudesta.
Yleisradio haali päivätolkulla puhelimeen haastateltavia ja penäsi, tuleeko myös Suomen eduskuntavaaleista maahanmuuttovaalit. Ennen kuin tiedettiin, tuliko Ruotsinkaan vaaleista lopulta maahanmuuttovaalit, Yle lopetti vaalilähetyksensä televisioimisen.
Ei tullut. Äänestyspäätökseen olivat vaikuttaneet SVT:n ovensuukyselyn mukaan eniten terveydenhuolto- ja koulutuskysymykset. Maahanmuutto oli vasta kahdeksannella sijalla.
Ylen kehystyksen kruunasi maanantaina 9.9. A-studio, jonne oli kutsuttu ne muutama ruotsia osaava poliitikko keskustelemaan vaalituloksesta.
20-prosenttinen maisteri Laura Huhtasaari (ps) käytti jälleen kerran ruutuaikansa jankkaamalla ainoaa tuntemaansa sanaa, kansallismielisyys, kysymyksestä riippumatta.
Maarit Feldt-Ranta (sd) ymmärsi näin vaalien alla erinomaisesti, että maahanmuuttajat aiheuttavat ongelmia.
Juhana Vartiainen (kok) huokaili, pyöritteli silmiään ja vaihtoi asentoa kuin myrtynyt pikkupoika kaukaisen sukulaisen hautajaisissa. Vartiainen toisteli, että oikeistopopulistipuolueet ovat yhden asian liikkeitä, joille ei pidä antaa valtaa määrittää puheenaiheita.
Huhtasaari kiisti hokemalla lempisanaansa. Kansallismielisillä on kuulemma vastaus ”jokaiseen poliittiseen osa-alueeseen”.
Saksassa kokeiltiin, onko heillä. Yleisradioyhtiö ZDF haastatteli kuukausi sitten professoripuolueesta ”kansallismieliseksi” muuttuneen AfD:n toista puheenjohtajaa Alexander Gaulandia.
Haastattelussa ei kysytty yhtäkään maahanmuuttoon liittyvää kysymystä.
Vaikka Gauland on pitkän linjan poliittinen vaikuttaja, hän ei kyennyt vastamaan juuri mihinkään. Ei siihen, millainen puolueen mainostama ”reformimalli” olisi, ei siihen, mitä tulisi tehdä digitalisaatiolle eikä siihen, miten puolue ”suojelee” saksalaisia kansainvälisiltä suuryrityksiltä.
Gauland syytti näitä peruskysymyksiä puolueellisiksi, vaikka johtaa Saksan kolmanneksi suurinta puoluetta.