Mistä lähtien pelottelu on ollut uutistyötä?

Profiilikuva
AKT
Teksti
Tuomo Lappalainen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

AKT:n kumipyörälakko tuli ja loppui ennen kuin oli oikeastaan kunnolla alkanutkaan. Suurelle yleisölle saattoi jäädä lopultakin aika hämäräksi, mitä Timo Rädyn (sd) johtamat autokuskit lakkoilullaan tavoittelivat. Työmarkkinoiden salatieteestä ei noin vain tehdä luettavaa lehtijuttua.

Sen sijaan yksi ja toinen muu lakkoon liittynyt asia tuli kyllä selväksi.

Jos tiedotusvälineitä on uskominen, normaali elämä olisi mennyt AKT:n rettelöinnin seurauksena koko lailla raiteiltaan.

Autoista olisi loppunut bensa, taloista lämmitysöljy ja ruokakaupasta tuoretavarat. Siinä sitä olisi kärsitty vilua ja nälkää haisevien jätevuorten keskellä, sillä roskatkin olisivat jääneet keräämättä.

Vain rutto ja kolera taisivat enää puuttua listalta.

Tai, no, olihan meillä sikainfluenssa.

Senkin suhteen mediassa toistui sama kaava. Ensimmäiset ruumisröykkiöt olivat lehdissä jo ennen kuin Suomessa oli tavattu ainuttakaan tautitapausta. Otsikot ja lööpit ruokkivat joukkohysteriaa vielä senkin jälkeen, kun tauti oli paljastunut paljon pelättyä lievemmäksi.

Jopa niin iloisesta asiasta kuin pitkään aikaan ensimmäisestä kunnon talvesta on tullut uutisissa yhtäkkiä pelottava. Kattojen romahdusvaara muistetaan vielä pitkään sen jälkeen, kun viimeisetkin kinokset ovat sulaneet.

Tiedetään: hyvät uutiset eivät ole uutisia. Huonompi uutinen on automaattisesti suurempi, sillä se myy paremmin.

Mutta mistä lähtien pelottelusta on tullut uutistyötä?

Olisi helppo sanoa, että tämän siitä saa, kun on sekoitettu uutiset ja kommentit ja annettu toimittajien täyttää palstat kaikenkarvaisilla spekulaatioilla. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Loppujen lopuksi taitaa olla niin, että pelkoja eivät ruoki niinkään journalistit kuin eri alojen asiantuntijat, joita valikoituu haastateltaviksi. Taustalla voi olla hyvinkin erilaisia motiiveja. Yksi haluaa varmistaa, ettei häntä päästä ainakaan syyttämään ongelmien vähättelystä. Toinen maalaa kauhukuvia saadakseen omalle alalleen tai virastolleen lisää rahaa. Kolmas dramatisoi asioita vain tehostaakseen itseään.

Toimittajan tehtävä olisi ottaa näistä taustoista selvää ja kertoa ne yleisölle. Taustoitus on kuitenkin vähän kuin tarkistus: aina on olemassa vaara, että se pilaa hyvän jutun. Ilmankos se tahtoo aina silloin tällöin unohtua.