Miltä Eurooppa näyttää tšetšeenin silmin?

Profiilikuva
Groznyi
Teksti
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tšetšenian pääkaupungin Groznyin lokakuun aamussa näkyi tavallista enemmän poliiseja. Osa pääkaduista oli suljettu autoilta, meitä jalankulkijoita poliisi ei pysäyttänyt. Tuumin, että Venäjään kuuluvan Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov kohta hurauttaa kaupungin läpi. Groznyissa vallanpitäjien autosaattueet sotkevat liikennettä jo Moskovan tapaan.

Hetken kuluttua tuttavan saama tekstiviesti selitti poliisivartion syyn: kapinalliset ovat hyökänneet Tšetšenian parlamenttitaloon.

Tämä on toinen kerta reilun vuoden sisällä, kun satun Groznyiin työmatkalle silloin, kun siellä on terrori-isku. Viime vuoden elokuussa polkupyörällä kulkeneet miehet tekivät itsemurhaiskun ja tappoivat itsensä lisäksi kuusi ihmistä. Parlamenttitalon iskussa kuoli tekijöiden lisäksi kolme ihmistä.

Pohjois-Kaukasia on yhä niin levotonta aluetta, että sinne matkaavan on suuri todennäköisyys päätyä samaan kaupunkiin tai ainakin lähistölle yhtä aikaa joko viranomaisten tai kapinallisten tai molempien väkivallanteon aikaan. Tämä on yksi syy siihen, että lähtö Eurooppaan on nyt monen groznyilaisen mielessä. Jälleenrakennettukaan Groznyi ei tunnu turvatun tulevaisuuden kaupungilta.

Ensin laskin, sitten menin laskuissa sekaisin. Niin moni groznylainen kertoi, että mielellään jättäisi hyvästit kotikaupungilleen ja lähtisi Eurooppaan, jos siihen olisi mahdollisuus. Muutos reilun vuoden takaiseen vierailuun oli selvä. Halusta lähteä pois puhutaan yhä avoimemmin.

Yksi tiuskaisi ajatuksensa vihaisena: “Täällä Tšetšeniassa ei ole mitään mahdollisuuksia hyvään elämään. Ei ole lakeja, ei töitä. Haluan vain pois.”

Toinen puhui pelokkaana: “Pelkään poikieni puolesta. Edes heidät haluaisin lähettää täältä pois.”

Kolmas seikkailunhaluisena: “Olen kuullut, että siellä Euroopassa valtio antaa jokaiselle 1 200 euroa kuukaudessa!”

Ja niin edelleen.

Eurooppa on yhtä kuin kaikki EU:n maat (paitsi ei ihan ne entiset itäblokin maat kuten Puola) ja Norja, missä monella groznyilaisella on jo sukulaisia. Eurooppa ei kuulostanut useilta eri valtioilta, erilaisiltakin, vaan yhdeltä kokonaisuudelta. Vai että Suomesta kotoisin, siis Euroopasta!

Samaan aikaan lähtötoiveiden kanssa Eurooppaa mietitään hieman epäillen. Nuoret miehet osasivat kertoa, että Euroopassa perheet ovat hunningolla.

“Siellä teidän Euroopassa naiset eivät halua lapsia vaan ajattelevat vain omaa työuraansa”, minulle kerrottiin. Ja jos lapsia on, ne viedään lastentarhaan vaikka parempi niiden olisi äidin hoidossa kotona. Vanhukset pannaan laitoksiin toisin kuin Tšetšeniassa, missä isovanhemmat ovat osa perhettä.

Nuoret miehet pohtivat myös sitä, miten Euroopassa kohdellaan muslimeja. He olivat kuulleet, että ei aina niin hyvin. Tanskalaislehden islamia loukkaavat pilapiirrokset muistetaan Tšetšeniassakin. Enemmistö tšetšeeneistä on islaminuskoisia, ja uskonto kasvattaa vaikutusvaltaansa tasavallassa.

Tässä vaiheessa juttelua hiljaisena kuunnellut opiskelija otti puheenvuoron. Hän oli asunut pakolaisena Brysselissä jo useamman vuoden. Nuori mies opiskeli taloustiedettä ja oli Groznyissa nyt vain vierailulla. Mikään ei viitannut siihen, että mies suunnittelisi Tšetšeniaan paluuta.

Opiskelija selitti groznyilaisille kavereilleen, että mukavaa Euroopassa oli erimielisyys. Asioista kinataan kovastikin, ja sitten, kiivaan keskustelun päätteeksi, mitään kamalaa ei tapahdu.

Erimielisten elämä jatkuu ja vaaleissa äänestetään useita eri puolueita. Yhä vaan yhdet menevät rukoilemaan moskeijaan, toiset kirkkoon ja jotkut eivät minnekään.

Groznyilaiset kaverit kuuntelivat hiljaisena. Yksi rikkoi hiljaisuuden sanomalla, että on täällä Tšetšeniassakin sananvapaus. Kaikki nyt vain sattuvat olemaan samaa mieltä tasavallan johtajan kanssa.

Nuoria miehiä hymyilytti. Oli aika vaihtaa puheenaihetta.