Miksi Venäjä jatkaa yhteistyötään arktisella alueella?

Arktisilla valtioilla on monia yhteisiä intressejä, kirjoittaa Timo Koivurova.

Profiilikuva
arktinen alue
Teksti
Timo Koivurova
Suomen Kuvalehti

Ukrainan konflikti on jäädyttänyt Venäjän ja läntisten valtojen suhteet. Sanktioita on asetettu puolin ja toisin. Kumpikaan puoli ei tahdo ymmärtää toistaan. Kansainvälistä yhteistyötä ei haluta tehdä ennen kuin Ukrainan konflikti on selvitetty.

Arktisilla alueilla asiat näyttävät kuitenkin etenevän päinvastaiseen suuntaan. Kahdeksan arktisen valtion (Pohjoismaat, Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat) ja alueen alkuperäiskansojen hallitustenvälinen foorumi Arktinen neuvosto jatkaa työtään suurin piirtein niin kuin ennenkin.

Valtioiden Arktisen jäämeren mannerjalustojen määrittely, joka aiheutti jossain vaiheessa paljon väärinkäsityksiä resurssikilpailusta valtioiden välillä, näyttää etenevän siinä järjestyksessä, joka on säännelty YK:n merioikeussopimuksessa. Valtiot tutkivat mannerjalustansa ulkorajat ja jättävät mannerjalustarajatoimikunnalle tieteellisin kriteerein perustellun esityksen siitä, mihin niiden mannerjalustat ulottuvat.

Kun Tanska jätti hakemuksensa toimikunnalle – kolme kertaa Suomen kokoisesta alueesta – maa totesi, että se oli keskustellut päällekkäisyyksistä kaikkien Arktisen jäämeren rantavaltioiden kanssa. Venäjän kanssa Tanska sopi, että kumpikin valtio voi edetä oman todistusaineistonsa kanssa toimikuntaan. Vasta toimikunnan suositusten jälkeen maat neuvottelevat, missä niiden välinen mannerjalustaraja kulkee Jäämerellä. Sopimus tehtiin sen jälkeen, kun Venäjä oli jo liittänyt Krimin niemimaan alueeseensa. Ei ole ihme, että valtiot noudattavat merioikeussopimusta. Se takaa niille kaikille laaja oikeudet mannerjalustansa öljy- ja kaasuvaroihin.